Eilen äitini oli käymässä meillä. Miten paljon enemmän omasta äidistä onkaan iloa ja apua nyt kun on oma lapsi!

Kävimme eilen ostoksilla kauppakeskus Jumbossa. Etsimme äidilleni talvitakkia (ei löytynyt) ja minulle talvikenkiä (ei löytynyt). Mukana olivat myös 5-vuotias pikkusiskoni sekä Maisa.

Kävimme lounaalla Flamingon puolella Il Sicilianossa, ja voin suositella! Ruoka oli hyvää! Lastenleikkipaikkaa ei ollut, mutta lounas tuli nopeasti, joten tytöt jaksoivat kyllä istua pöydässä. Maisa söi sormiruokaillen salaattipöydän antimia sekä maistiaisia minun annoksestani. Olen niin ylpeä pikku-kulinarististani! Neiti maisteli rohkeasti kaikkea mitä hänelle tarjosin! Kaikki ei tietysti maistunut hyvälle (esim. oliivit tai viinietikassa uitettu kaali), mutta hienosti neiti maistoi, kahteen kertaan jokaista, ennenkuin siirsi syrjään ja poimi lautaselta seuraavan herkkupalan. Pöydälle ja lattialle syntyneen sotkun sai siivottua ruokailun jälkeen muutamassa sekunnissa yhdellä lautasliinalla.

Tytöille päivän paras hetki oli pysähtyminen leikkipaikan kohdalle. Siskoni rakenteli isoista pehmopalikoista kaikenlaisia liukumäkiä, siltoja ja keinulautoja, Maisa puolestaan keskittyi ihmettelemään muiden lasten touhuja. Pääsi Maisakin kiipeilemään leikkipaikan laitojen päällä sekä halailemaan uutta kaveria.

”Vau, mitä kaikkea täällä tapahtuukaan!”

Maisa rakentaa.

Väliin neuvoa antava peukku.

Lounaan, välipalan(/kahvin) ja leikkipaikkapysähdyksen turvin äidit ja tytöt jaksoivat kierrellä kauppakeskuksessa neljä tuntia. Ei huonosti. Vaikkei niitä ostoksia tullutkaan.

kaikkensa antanut shoppailija rattaissa päiväunilla.

ps. Kyllä, pikkusiskoni on vasta viisi vuotta. Kyllä, meillä on yli kaksikymmentä vuotta ikäeroa. Kyllä, Maisalla on nuori mummo.