Vieraanvarainen kissa-isäntäväki
Kun ovikello soi, mitä tekevät kissamme? Ryntäävät ovelle vieraita vastaanottamaan. (Toisin kuin monet muut tuntemani kissat.) Syliin heitä ei tietenkään saa ottaa, vaan nelijalkainen isäntäväki haluaa rauhassa tutustua vieraiden käsissä, kengissä ja lahkeissa oleviin tuoksuihin, sekä tutkia laukkujen ja kassien sisällön.
Kun vieraat käyvät peremmälle ja istuutuvat esimerkiksi sohvalle, kissat kulkevat vuorollaan vieraiden sylien läpi, pysähtymättä. Lopulta Ami saattaa mennä jonkun miespuolisen vieraan syliin nautiskelemaan silityksistä. Jos ei ole miespuolisia vieraita, joku nainenkin saattaa kelvata. Nykyisin myös Mini harrastaa tätä, johtuen luultavasti siitä että minun sylini on niin usein varattu lapselle.
Jos vierailija on appiukkoni, Viivi-kissa hyökkäilee koko ajan hänen varpaisiinsa puremaan tai istuu sohvan käsinojalle näykkäilemään appiukon käsivartta. Ei (yleensä) muiden. Syytä tähän ei ole keksitty.
Eilen meillä oli vieraita lautapeli-illan muodossa. Mistä löytyi Mini? Keittiön penkiltä, pienestä kolosta vieraiden välistä.
Kun Maisa oli mennyt nukkumaan, Ami tuli hakemaan oman läheisyysannoksensa sylistäni.
