Maisa on ollut isänsä kanssa kotona nyt viikon, ja minä olen ollut töissä. Mitä kaikkea isä on ehtinyt tässä ajassa opettaa tyttärelleen?

Maisa on oppinut kiljumaan. Maisan äiti on aika hissukka mutta isänsä puolella on vähän kovaäänisempää väkeä. Nyt sitten Maisakin osaa esimerkiksi jotain halutessaan kiljua ja mekastaa. Huoh, sanoo äiti.

Maisasta on hauskaa äidin nenää painaessaan työntää sormi äidin sieraimeen. Isistäkin se on hauskaa. Äidistä ei ole hauskaa.

Maisa osaa heittää palloa. Yksivuotiaaksi Maisa heittää palloa hyvin hienosti, sillä pallo lentää eteenpäin eikä ylös tai taakse niinkuin useilla pienillä lapsilla. Isänsä on jalkapallovalmentaja, joten syytä olisikin. Saa nähdä milloin Maisa oppii potkimaan palloa, kuljettamaan sitä ja harhauttamaan tiellä seisovan äidin.

Maisa osaa pelata Wiillä. Tai ainakin huiskia ohjaimella ruutua kohti ja seurata valitsimen liikettä ruudulla. Myös isin golfin pelaamisen seuraaminen saa aikaa riemunkiljahduksia ja kikatusta.

Maisa on oppinut myös kiipeämään sohvalle.

On isikin oppinut jo paljon tässä viikon aikana! Hän on oppinut löytämään pikkuneidille aamuisin vaatteet, sekä ulos lähtiessä ulkovaatteet. Hän on oppinut siivoamaan ruokapöydän ruokailun jälkeen, jotta on mukavampi istua pöydän ääreen taas seuraavallakin kerralla. Hän on oppinut tekemään kotitöitä lapsenhoidon ohessa. Hän on oppinut tekemään mikrokaurapuuroa sekä ruskean kastikkeen. Hän on oppinut laittamaan tyttömme etuhiukset kiinni.

Sekä sen, että vaikka on väsynyt ja univelkainen, niin lapsen päiväuniaikaan on ihana saada hetki omaa aikaa ja tehdä rauhassa jotain kivaa nukkumisen sijaan.

Maisa on myös oppinut ottamaan sohvalla ensimmäisenä käteensä kaukosäätimen. Isi osaa ottaa sen pois.