Huomenna aloitan reilun kuukauden pätkän töissä, ja mieheni pitää kuuden viikon mittaisen ”isäkuukauden”. Isäkuukausi on yhdistelmä äidiltä ”lainattua”  sekä isälle korvamerkittyä vanhempainvapaata.

Tänään on pesty iso kasa pyykkiä, tiskattu, imuroitu, viety roskat, kerätty lelut ja huominen lounas on valmiina vastapestyssä jääkaapissa. Mieheni väliaikainen koti-isyys voi alkaa nyt puhtaalta pöydältä! Vielä edessä pikavalmennus huomista neuvolaa varten. Olen myös pakannut käsilaukun (hoitolaukun sijaan) ja laittanut itselleni (en lapselle) huomiset vaatteet, eväät ja työkengät valmiiksi.

Tämä vajaan kuuden viikon breikki kotielämään tekee hyvää. Joulua edeltäneet puolitoista kuukautta olivat aika rankkoja sairastelun takia, joten alkoi vähän kypsyttää tämä kotona olo. On ihan kiva päästä aikuisten pariin tekemään sitä mitä osaa, ja pitää tauot niin että on oikeasti tauolla eikä toisella kädellä siivoa tai syötä tai leikitä. Lisäksi raha ei ole koskaan pahitteeksi lapsiperheessä. Eniten odotan kuitenkin sitä että mieheni saa olla kotona tyttärensä kanssa! Hän on tehnyt paljon töitä kuluneen vuoden aikana, mutta nyt on luvassa tauko. Mieheni saa syventää suhdettaan lapseensa ja kunnolla opetella omat tapansa lapsen hoitamiseen ja hänen kanssaan olemiseen. Lisäksi mieheni saa maistaa miltä oikeasti tuntuu olla lapsen kanssa kahdestaan koko päivä, useita päiviä, ilman että on apukäsiä lähettyvillä. Ehkä arvostus minun työtäni kohtaan kasvaa. Mieheni myös varmasti jaksaa touhuta ja ulkoilla lapsen kanssa enemmän ja erilailla kun minä. Uskon tämän ajan entisestään kasvattavan mieheni isä-itsetuntoa. Tästä on varmasti paljon hyötyä myös lapselle, joka saa nyt vihdoinkin kunnolla opetella tuntemaan toisen vanhempansa. Mahtavaa! Kyllä Suomessa on asiat hyvin!

Nyt kun muut asiat on tehty valmiiksi, jäljellä on vain järjetön stressi uuteen työympäristöön pujahtamisesta. Omassa työpaikassani on minulle sijainen, joten en voi noin vain palata sinne kuukaudeksi. Teenkin tämän työpätkän toisaalla, jossa olen ollut pari kolme vuotta sitten kesätöissä. Tämä uusi työpaikka on noin viisi kertaa isompi kuin oma työyksikköni, joten työympäristö on aivan erilainen kuin missä olen tottunut työskentelemään. Jännittää aika paljon!

Iiik, miten mä pärjään??