Tassuja ja töppösiä

23.11.2012 iksu

Äiti <3 pakastevihannekset

Pidän ruuanlaitosta, mutta aina ei vaan jaksa tai ehdi. Lapsen päiväuniaika on lyhyt, ja siinä ajassa pitäisi ehtiä laittaa ruoka, tyhjentää kissanhiekkalaatikko (jos sen meinaa tehdä ilman pikkuapulaista), juoda kahvit, lukea lehti, käydä suihkussa, levätä. Ja kirjoittaa blogia;) Luonnollisesti tunti ei oikein riitä tähän kaikkeen, ja jostain pitää tinkiä. Jos haluaa vähentää kuorimisen ja pilkkomisen määrää, pakasteet ovat oiva apu! Talvella kotimaisia, tuoreita kasviksia on aika niukasti tarjolla, ja nekin ovat joko kasvihuoneessa tekovalon alla kasvatettuja tai iät ja ajat kellarissa maanneita. Varsinkin kevättalvella kellarissa säilöttyjen juuresten vitamiinipitoisuus alkaa olla jo aika olematon, joten siinäkään mielessä pakasteet eivät ole huono vaihtoehto.

Tämän päivän ruoka: Peruna-juuressuikalepussi, mukaan kylmäsavulohta, kermaa ja mausteita. Vuoka uuniin ja se on siinä. Muutama kurkkusiivu lisäkkeeksi riittää, sillä kasvikset on piilotettu kätevästi lohikiusauksen sekaan.

Eilinen ruoka: jauheliha-perunamuussivuoka (pakastetusta, puristetusta perunasta, ei lisäaineita), lisänä keitettyä porkkanaa ja herneitä (porkkana tuoretta luomuporkkanaa täältä, herneet pakasteesta)

Viikonlopun ruoka: täysjyväpastaa, maustamatonta broileria, espanjalaiset kasvikset-pussi pakasteesta, vähän mausteita ja loraus kermaa. Nam! (tai olisi ollut nam jos olisin maistanut kunnolla. Vähän hunajaa ja chiliä sekaan niin maistui edes joltain. Suutuntuma oli kylläkin oiva)

Useampi vuosi sitten ollessani opiskelun ohella osa-aikatöissä, minulla oli eväiden lisänä pakastevihanneksia. Ruokatauolla eräs työntekijä suitsutti terveellisen ruokavalion puolesta, ja vaahtosi siitä kuinka aina pitää olla ruuan kanssa salaatti (osittain totta). Sitten hän viittasi vihanneskulhoani päin ja tokaisi: ”tollasia pakastevihanneksia mä en pidä vihanneksina ollenkaan. Ei millään pahalla.” Ehkä tahaton kommentti, en tiedä, mutta kieltämättä vähän loukkaannuin. Opiskelin täysipäiväisesti ja tein sen ohella töitä (useammassa paikassa) tulorajat paukken jotta saisin asuntalainaa maksettua. Jos on useampi koulu+työpäivä putkeen klo8-21, ne pakastevihannekset on ihan hyvä vaihtoehto päivälliselle einespastan rinnalle. Jos vaihtoehtona olisi se pelkkä einespasta.

Myönnän toki, että tuoreista raaka-aineista itse tehty salaatti on usein paljon maukkaampaa (ja ravitsevampaa) kuin herne-maissi-paprika. Se ei ollutkaan tämän jutun pointti. Hyvää ruokahalua!

Syksyn satoa. Kaikki hedelmät äitini ja isäni puutarhoista.

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta

22.11.2012 iksu

Ongelmaomistajia

Katsoin tänään päivällä pätkiä Koiran ja isännän käytöskoulusta (koska Maisa tykkää katsella koirankoulutusohjelmia). En nähnyt ohjelmaa kokonaan, mutta pääpiirteet ovat tässä: perheessä on kolme pientä lasta ja nuorehko, raisu bullterrieri. Ongelmia aiheutti perheen isän liian ankarat ”johtamistavat”, äidin osaamattomuus puuttua tilanteisiin sekä riehakkaat pikkupojat. Perusjakso. Paitsi:

Minun silmääni pisti kuitenkin se, kuinka lapsia ei ollenkaan opetettu miten koiraa kuuluisi kohdella! Usein lapset ja eläimet tulevat hyvin toimeen keskenään, mutta molemminpuoleinen luottamussuhde ei synny itsestään. Kyseisessä ohjelmassa pienin lapsista (ehkä 2v?) suuttui jostain ja kostoksi repi koiraa kuonosta. Äiti ei torunut. EI NÄIN! Ei missään nimessä! Koira (tai muukaan lemmikki) ei saa osoittaa väkivaltaa lapsille, tai ihmisille yleensäkään, mutta ei lapsikaan saa koskaan lyödä tai repiä eläintä. Pienet lapset eivät sitä ymmärrä, mutta se on opetettava. Meidän Maisa oppi silittämään kissoja suurinpiirtein nätisti 10 kuukauden ikäisenä. Koska opetin sen. Myös kissat opettivat omalta osaltaan, muutaman naarmun on pikkuneiti käteensä jo saanut. En kyllä haluaisi nähdä miten bullterrieri ”kouluttaa” lasta.

Toinen kauhistuttava asia kyseisessä jaksossa oli, kun koira oli pihalla ja riehaantui naapurinkoirasta, äiti ei heti hakenut lastaan pois raivokkaan koiran läheltä. Jos eläin jostain syystä joutuu yliriehaantuneeseen tai jollain tapaa aggressiiviseen tilaan, ei lasta pitäisi päästää lähellekään sitä. Ei katsoa ja miettiä meneeköhän se liian lähelle, vaan äidin kuuluu pitää huoli että niin ei käy! Toki yllättävät tilanteet ovat yllättäviä, ei kaikkeen voi aina varautua. Mutta kyseisessä pätkässä ongelmakoira oli ongelmatilanteessa, ja pikkupoika tallusteli suoraan keskelle tilannetta. EI NÄIN! Aina eläin ei osaa varoa lasta vaikkei pahaa tarkoittaisikaan, ja silloin on vanhemman velvollisuus suojella lastaan. Itsekin olen aina siirtänyt kissan tai lapsen pois, jos on ollut vaara että sivulliset saavat osumia. Turvallisuus ennenkaikkea.

En nähnyt ohjelmaa kokonaisuudessaan, joten en ala arvostella suoraan kyseistä perhettä. Ohjelman luonteen tuntien Victoria laittoi perheen kuriin ja koirasta kuoriutui ihana koko perheen lemmikki.

Halusin vain nostaa esille pointin, että lapsille on opetettava miten eläimiä kohdellaan. Mieluummin ajoissa kuin myöhään.

Koirankoulutuksesta en osaa sanoa mitään. Kissoja kun ei kouluteta, niiden kanssa neuvotellaan yhteisistä pelisäännöistä.

love and peace to everyone <3

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta