Lapseni on oppinut silittämään kissoja! Siis kunnolla silittämään, ilman lätkimistä tai repimistä. Vau! Olen aivan sanoinkuvaamattoman ylpeä minun ihanasta lapsestani!

Hienosti kasvatettu. Siis kissojen toimesta. Toki olen kieltänyt aina kun Maisa on repinyt kissaa korvasta (mitä tapahtui yhteen väliin USEIN) ja olen muutenkin yrittänyt toimia erotuomarina jos meinaa vähänkään tulla reviirikiistoja esim. sylipaikasta. Pääsääntöisesti kissat ovat todella pitkämielisiä pikkulapsia kohtaan, mutta on niilläkin rajansa. Ja hyvä niin. Tyttö on saanut vissiin tarpeeksi monta kertaa näpeilleen (kuitenkin silleen pikkusesti vaan), niin että on oppinut silittämään kissoja nätisti! Ah, alle kymmenen kuukauden ikäisenä tämä pieni ihmisenalku osaa kunnioittaa eläimiä. Ylpeä. Olen ylpeä! 🙂