Meillä alkoi joululoman aikana operaatio ”roinat roskiin ja kiertoon”, jollainen tuntuu olevan menossa useammallakin lilyläisellä. Mies sai parin päivän aikana vaatehuoneesta käytyä läpi kaikki omat vaatteensa ja tavaransa, ja minun olisi tarkoitus tehdä sama. Tänään lapsen päiväunien aikaan oli otollinen aika ryhtyä puuhaan.

Kiepsahdin sängylle avaamaan taustameluksi ja -viihdykkeeksi telkkarin. Mutta se oli virhe, sillä pian minut kohtasi ylivoimainen este, niin kutsuttu force majeure.

”Force majeure (lat. vis major, suom. suurempi voima) eli ylivoimainen este tai tapahtuma on sopimusoikeudessa käytettävä termi, joka tarkoittaa sopimuksen osapuolista riippumatonta, odottamatonta poikkeuksellista tapahtumaa, joka estää sovitun velvollisuuden täyttämisen. Ylivoimainen este on esimerkiksi hirmumyrsky, kapina, liikekannallepano, maanjäristys, meteoriitti, tulivuorenpurkaus, sota, sylissä nukkuva kissa sekä suorituksen estävä viranomaisen toimi kuten tuontikielto ja takavarikko.” Näin tiesi kertoa Wikipedia, ihan hieman vain muokkasin tuota lainausta.

Ja koska ”Ylivoimaisen esteen tärkein oikeusvaikutus on se, että siihen vetoamalla osapuoli voi kokonaan vetäytyä sopimuksesta tai hän saa lykkäystä velvoitteidensa täyttämiseen” (lainaus wikipedia), vaatehuoneen siivous jäi toiseen päivään. Olen pahoillani rakas mieheni, en voinut tilanteelle mitään – se oli force majeure.