Minulla oli esimmäisessä raskaudessani melko muhkea raskausvatsa. Vatsa kasvoi vain eteen ja ulospäin, joten vaikutelma sivusta katsottuna oli loppuvaiheessa suorastaan koominen. No, ei tuo vatsa ainakaan pienemmäksi jää tässä toisessa raskaudessa.

Rv15 Momfie-pikkareissa

Olen hyvin lyhyt, mikä osaltaan selittää sen, ettei kohtu mahdu kasvamaan kuin ulospäin. Äidiltäni olen perinyt ”poikavatsat” ja venyvät kudokset, minkä seurauksena näytän nyt siltä kuin olisin piilottanut kypärän paitani alle.

Niinkuin ilmeisesti on yleistä toisella kierroksella, alkoi minunkin vatsani kasvaa tällä kertaa nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla. Jo pian plussaamisen jälkeen alkoi turvotus ja jonkinlainen kudosten löystyminen (tjsp), ja näytin koko ajan joko ehkä-raskaana-olevalta tai vain hyvin syöneeltä. Nyt ymmärrän niitä, ketkä eivät pidä raskausvatsansa kasvusta, sillä sellainen turvonut löllerö-pömppö oli hieman ärsyttävä kulkiessani bikineissä Espanjan reissullamme. Mutta jossain raskausviikoilla 15-17 se pomppasi kunnolla esiin, ja nyt 22. viikolla ei voi enää erehtyä.

Rv10. Alkaa jo varpaat hävitä näkyvistä.

On onni, että tällaisena jättivatsaisena kuulun niihin jotka pitävät raskausvatsan kasvusta. Iso vatsa ja ne pienet (ja kohta vähän isommatkin) potkut ovat parasta! Alkuraskauden pahoinvointeineen ja väsymyksineen voisin skipata, mutta tämä keskivaihe on kyllä oikein mukavaa aikaa. Pieni potkii päivittäin kovasti, ja joskus vain uppoudun fiilistelemään pienen liikkeitä ja unohdan koko muun maailman.

Rv14. Tässä mekossa juhlin ystäväni häissä (iik, olen vieläkin niin onnellinen heidän puolestaan). Vieressä päätön kissa.

Mutta toisaalta, iso vatsa ei ole kaikista helpoimmasta päästä. Pukeutuminen on hankalaa, kun jo puolessa välissä on raskausvaatteet käytössä. Vain muutamat omat paidat ja trikoomekot venyvät päälle. Mitä minä puen sitten loppuvaiheessa, kun vatsa on ihan oikeasti iso?! Jos se on vielä isompi kuin viimeksi?

Myöskään kivuilta en ole välttynyt. Lantioni alkoi löystyä jo kolmannella kuulla, enkä usko liitoskipujen tästä enää helpottavan. Tietystikään vatsan koolla ei ole mitään tekemistä nivelten löystymisen kanssa, muttei suuren vatsan kannattelu suinkaan helpota oireita. Eikä selkä-paralla tule olemaan helppoa. Pieneen ja notkeasti liikkuvaan kroppaan tottuneena sellainen norsu-posliinikaupassa-olo vähän ahdistaa. Pystyn vielä kuitenkin liikkumaan suht normaalisti sekä käymään töissä kuten ennenkin. Supistukset eivät ole kipeitä, ja ennenkaikkea vauva kasvaa hyvin.

Rv21. En pullista.

Vaikka tämä raskaus on ollut monella tapaa hankalampi ja väsyttävämpi kuin edellinen, olen silti erittäin onnellinen omasta pallostani. Sekä erityisesti hänestä, joka siellä myllertää ja heittää kuperkeikkaa tälläkin hetkellä. <3