Äidin ja tyttären leffailta luontodokumentin parissa

Yhteistyössä Netflix

Tämä viikonloppu on ollut vaihteeksi vähän rauhallisempi. Minulla oli vain yhdet iltajuhlat ja miehellä vain vähän töitä. Melkein-vapaan viikonlopun ratoksi lapsi sairastui torstaina johonkin kummalliseen flunssaan, joka vei tytöstä voimat ihan kokonaan. Mutta perjantaina tyttö oli jo lähes kuin ennallaan ja halusi lähteä ”kaupungille kahvilaan ja ostelemaan”. Äitinsä tyttö! En kuitenkaan rohjennut päästää tyttöä toipilaana ulos, vaan järjestimme kotona telkkari-illan.

tvilta.JPG

Poikkeuksellisesti otin reippaasti syödyn ruoan jälkkäriksi suklaata, josta myös lapsi sai osansa (kolme palaa). Herkkujen avustuksella sain vaihdettua leffaksi piirrettyjen sijaan Netflixistä löytyvän BBC:n tuottaman Africa-sarjan luontodokumentin. Yksi jakso kestää n. 50 minuuttia, ja pikkuneiti jaksaa kiinnostua luonto-ohjelmasta kokonaisen jakson ajan.

Ohjelma on englanniksi selostettu, mutta luen tekstityksen neidille ääneen, hieman toki referoiden ja ikätasoon sopivaksi muokaten. Esimerkiksi kun kertoja sanoi, että parittelun jälkeen naarasperhoset palaavat metsään munimaan, kerroin neidille että ”tanssiaisten jälkeen äitiperhoset palaavat takaisin kotiinsa metsään munimaan”. Siihen pikkuneiti jatkoi ”ja isäperhoset varmaan pesevät pyykkiä!”. Perhoslauman ”tanssiaiset” jäivät perjantaina katsotusta jaksosta parhaiten mieleen, sillä neiti kertoi kyseisestä kohtauksesta heti isälleen tämän tultua töistä kotiin. Eipä arvannut isi, että kyseessä olikin laadukas luontodokumentti. Paitsi kun neiti varmisti että ”mitä ne oli millä oli tosi paljon niitä hampaita?” Ne oli valkohaita.

tvilta2.JPG

Africa on siis kuusiosainen dokumenttisarja, jossa joka jaksossa perehdytään tietyn Afrikan alueen ympäristöön ja eläimistöön. Dokumenttia tehtiin yhteensä neljä vuotta, ja lopputulos on upea. Kertojana on hyvin miellyttävä David Attenborough. Seuraavana otamme katsottavaksi vähintään yhtä upean dokumenttisarjan Planeettamme Maa, joka myöskin on BBC:n tuotantoa. On ihanaa, että Netflixistä löytyy näin hienoja ja laadukkaita dokumentteja fiktiivisten sarjojen vastapainoksi. En koskaan muista katsoa Avaraa luontoa yleltä, mutta nämä teokset olen ottanut asiakseni katsoa. Ja miten mahtavaa, että olen saanut tyttärestäni kaverin luonto-ohjelmien katseluun. Mieheni kun on enempi urheilun ja toimintasarjojen ystävä.

Africa_cover_art.jpg

Suosittelen sekä Planet Earth (Planeettamme maa) että Africa -sarjaa ihan kaikille. Näissä tieto yhdistyy upeaan visuaaliseen ilmeeseen erittäin taidokkaalla tavalla.

*  *  *

Eikä tätäkään telkkarihetkeä vietetty ilman kehräävää seuralaista. Lapsi kainalossa ja kissa toisessa on oikein hyvä viettää rauhallista kotiviikonloppua.

tvilta3.JPG

Neiti herää varmaan ihan pian päiväunilta, jonka jälkeen laitamme itsetehdyt pizzat uuniin ja vasta ostetun Kaunottaren ja Hirviön dvd-soittimeen. Todellinen leffaviikonloppu siis. Vielä kun noita Disneyn leffoja tulisi enemmän Netflixiin, niin olisi tämä lapsiperhe oikein tyytyväinen.

Kulttuuri Vanhemmuus Suosittelen

Liian täysi kalenteri

Olen sitä mieltä, että pimeään ja ankeaan syksyn aikaan pitäisi vähintään joka toinen viikonloppu pyhittää rauhalliseen kotona hengailuun. Telkkarin katsomiseen sohvalla viltin alla löhöten. Arkiviikoista toipumiseen koko perheen kanssa yhdessä chillaillen. Mutta hups, meille on käynyt juuri päin vastoin – lokakuusta joulukuun loppuun asti joka viikonloppu on täynnä ohjelmaa. Siis ihan jokainen viikonloppu. Tämä on käynyt ihan vahingossa ja huomaamatta, kun kivoja menoja vaan humpsahtelee kalenteriin.

Menneen kuukauden aikana olen ollut viikon Espanjassa, työpaikan tyhy-illassa, häissä ja pikkujouluissa. Sen väliin jäävän viikonlopun mieheni oli remuamassa kavereidensa kanssa ja minä flunssassa kahdestaan lapsen kanssa.

Tulossa vielä ennen joulua ja uutta vuotta on mm. työpaikan pikkujoulut, yhdet läksiäiset, turnausreissu Savoon, teatteriviikonloppu ystävien kanssa ja matka Vuokattiin vanhempieni loma-asunnolle. Sekä tietysti muutamat arki-illoille suunnitellut menot, kuten kalaöljyesittelyä (jep) ja glögi-iltaa naapureiden kanssa. Ja joulun ja uuden vuoden tienoossa on tulossa kolme parin päivän reissua sukuloimaan, sekä tytön 3v-synttärit.

No, ei tuo kuulosta niin hurjalta kun alkaa listaamaan, mutta käytännössä se tarkoittaa sitä, että seuraava kotiviikonloppu on loppiaisen jälkeen. Alkaa jo vähän pyörryttää kun ajattelee… Ja siis jokaisen arkipäivän olemme tiukasti töissä ja päiväkodissa, ja työajoistamme johtuen emme yleensä ole arki-iltaisin miehen kanssa yhtä aikaa kotona. Joinain päivinä emme ole kumpikaan kotona ennen kahdeksaa, vaan lapsi on hoidossa naapuritädillä. Kaikki niin omat kuin perheen yhteiset menot on ajoitettava viikonloppuihin.

Ja yksi asian jonka niin kovasti vielä haluaisin mahduttaa kalenteriin, on treffi-ilta miehen kanssa. Haluaisin kovasti laittautua nätiksi vain omaa miestäni varten, istua rauhassa vastakkain jossain kivassa ravintolassa, syödä hyvää (jonkun toisen valmistamaa) ruokaa ja keskittyä vain kahdenkeskiseen aikaan. Vaan en tiedä saanko sitä mahdutettua enää aikatauluun ja budjettiin.

Ei pitäisi valittaa siitä, että elämässä tapahtuu kaikenlaista kivaa, ja näkee kivoja ihmisiä kivoissa juhlissa ja tapahtumissa. Mutta valitan silti. Tämä väsynyt kotihiiri kaipaisi nyt sitä kotisohvaa, vilttiä ja kissoja.

No, onhan se sohva tallella vielä tammikuussakin.

Suhteet Oma elämä Mieli