Aamulla huomasin meidän parvekkeelle puhjenneen uuden kaunokaisen. Äitini kasvimaalta pöllimä pikkuruinen kesäkurpitsan taimi on kasvanut ja kasvanut ja kasvanut, ja nyt vihdoin se avasi ensimmäisen suuren kauniin kukkasen.

En tiedä ehtiikö satoa tulla, mutta kaunis se on koristusmielessäkin.

Kukkia pitäisi olla useampi, jotta ne pääsisivät harrastamaan kukkaseksiä, tuloksenaan pieniä kesäkurpitsavauvoja. En kyllä tiedä ehtisikö lasitetulla parvekkeellakaan kypsyä mitään ennen pakkasten tuloa, mutta yritetään nyt ainakin.

Nuppuja on paljon, joten toivoa riittää.

Ja se minun tomaattini, se on saanut jo aikaan jotain pientä ja herkullista:

Muutama raakile kypsyy kovaa vauhtia, ja lisää toivottavasti tulee. Kasvihormoni-blogin Perho Kerttunen osasi vinkata, miksi niin monesta kukasta on tullut niin vähän raakileita: on ollut liian kuuma tomaatin pölyttymiseen. Enpä olisi tuota osannut epäillä. Noh, aika näyttää minkä värinen syksy meidän parvekkeelle tulee.

Kyllä tämä hyötypuutarhan hoito on jännää! Olisi pitänyt aloittaa jo monta vuotta sitten 🙂