Pari viikkoa sitten olimme Koratyhdistyksen kesätapaamisessa Naantalissa, ja yhdistimme tietenkin samaan viikonloppuun Muumimaailmassa vierailun. Lapsi oli aivan innoissaan etukäteen, reissun aikana sekä pitkään sen jälkeen. Voisin siis sanoa, että ihan huippu vierailukohde kolmevuotiaan muumifanin kanssa.

Melkein kaikkia hahmoja pääsi tapaamaan ja osaa halaamaankin. Harmi vain, että kaikki isopäiset muumit olivat melko hiljaista sakkia...

Tässä postauksessa on kuvia varmaan miljoona, joten voit skipata jutun ellet ole a) meidän sukulainen tai ystävä (esim. pikkuneidin kummitäti), b) leikki-ikäisen lapsen äiti etsimässä menovinkkejä c) tosi kova muumifani.

Olimme liikkeellä autolla, ja Naantalissa on fiksusti järjestetty toiselle puolelle kaupunkia ns. Muumiparkki, josta on kuljetus Muumien saarelle. Näin koko kaupunkia ei tarvitse tukkia autoista, vaan matkaaminen on hermojasäästävää ja kätevää. Ihan loppumatka taittui vielä (ilmaisella) muumijunalla, joka oli lapsesta oikein jännittävä.

Riemuidiootti ja hämmentynyt lapsi muumijunan kyydissä. (ps. en ole raskaana, vaikka joissain kuvissa näyttääkin sille, haha!)

Muumimaailma oli niin odotettu juttu, että lapsi juoksi koko matkan rannalta portille. Ja se oli pitkä matka.

Ja vihdoin – jee!

Pääsimme melkein heti porteista tultuamme seuraamaan esitystä, jota järjestettiin ulkoilmateatterilla muutaman kerran päivässä.

Porukkaa riitti. Ja siellä se on – ihka oikea muumitalo!! Meillä ei ollut reissussa rattaita, vaan vuokrasimme vitosella kuvan kaltaiset vetokärryt tavaroille (eväille) ja lapselle. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut mahduttaa autoon ne omat matkarattaat, sillä nämä olivat vähän kankeat kuljettaa väkijoukossa. Joka paikkaan oli järjestetty hienosti esteetön kulku, ja saarella olikin varmaan satoja hyökkäysvaunuja sulassa sovussa.

Pikkuestradillakin oli show! ”Mitä se Pikkumyy sanoi Nipsulle?” pikkuneitimme muisteli vielä kotonakin.

Suojauduimme kesäsateelta hampurilaisravintolaan, ja yhdistimme ostettuun ateriaan omia eväitämme. Lapselle maistui hyvin muumiranskalaiset ja muumihampurilainen. Muumimaailmassa ei tarvitse antaa nälän yllättää, sillä ravintoloita riitti joka lähtöön. Myös omien eväiden syömiseen löytyi paikkoja.

Vierailimme poliisiasemalla, ja kävimme läpi minne Haisuli joutuu jos tekee tuhmuuksia. ”Tällaisessa eläimetkin on”, lapsi totesi. Siinä jäi äiti vähän sanattomaksi.

Muumimamman tuttikattila. Mistä löytyisi peukkukattila?

Meidän neitimme on ehdoton Pikkumyy fani! Juttelutuokio idolin kanssa oli korvaamaton! Heti ensimmäisellä kerralla kun yritimme, emme päässeet juttelemaan Pikkumyyn kanssa, mutta tuollaisessa tungoksessa on täysin ymmärrettävää, etteivät hahmot voi huomata kaikkea ja kaikkia kokoajan. Pääasia että se oma hetki oman lempparin kanssa onnistui 🙂

Neiti odotti kovasti Niiskuneidin tapaamista, sillä ”me tytöt olemme kavereita ja minä voin lohduttaa Niiskuneitiä”, mutta ihan lähellä oli kuitenkin liian jännittävää. Itku meinasi tulla – mutta jälkikäteen muisteltuna oli hauskaa kun Niiskuneiti kutitti häntä vatsasta. <3

Tuutikin uimahuoneella päivysti drontti(?) Edvard.

Metsikön läpi johti polku, jonka varrella oli jos jonkinlaista puuhaa ja näkemistä.

Eräässä tunnelissa asui kaikenlaisia pieniä kavereita, jotka saattoi nähdä kurkistelemalla niiden lattianrajassa sijaitsevista asunnoista sisään.

Kävimme myös noidan mökillä. Itse noita oli lentelemässä, mutta neiti sai onneksi vaihtaa muutaman sanan noidan lapsenlapsen Aliisan kanssa.

Missä ilmapuntari…

…siellä hattivatteja! Uu, ne olivat hienoja.

Juuri kun lähdimme hattivattien luolasta, alkoi sataa kaatamalla. Siis aivan totaalisen kaatamalla, kuvasta ei edes välity kuinka paljon sitä vettä tuli. Onneksi ehdimme juosta takaisin hattivattien luolaan pitämään sadetta, ja pysyimme suurinpiirtein kuivina.

Myös Vilijonkka lapsineen oli pukeutunut sadetakkeihin.

Muumipapan laivan vieressä Tuutikki piti temppukoulua lapsille. Neitimme sai leikkituokion jälkeen kokeilla renkaita yhdessä Tuutikin ja puosupojan kanssa. Myös se Muumipapan laiva temppuratoineen oli hieno, vaikkei siitä kuvia olekaan.

Hosuli ja Sosuli (eli Nipsun vanhemmat) asuivat oikein kodikkaassa nappipurkissa.

Nuuskamuikkunen piti teltallaan satutuokion lapsille. Neitimme piti siitä kovasti.

Nuuskamuikkusen teltalla alkoi taas sataa, ja kipitimme turvaan Sosulin luo heidän purkkiinsa. Loppupäivästä ei ole enää kuvia, sillä en rohjennut kaivaa kameraani enää kastumaan jatkuviin kuurosateisiin. Kiertelimme vielä katselemassa lemppareita, söimme vähän eväitä ja postitimme isovanhemmille postikortit Muumipostista. Päivä oli sateista huolimatta oikein onnistunut, eikä lapsi edes kiukutellut kertaakaan, vaikka päiväuniaika venyi monella tunnilla ja kävelyä tuli useita kilometrejä. Kun lähdimme ajamaan takaisin kotia kohti, lapsi oli nukahtanut ennenkuin pääsimme pois edes parkkipaikalta.

Jos haluat lukea lisää Muumimaailmajuttuja (ja erityisesti katsella kivoja kuvia sieltä), kurkkaa Helmiä ja vadelmia -blogin juttu, tai käy lukemassa Kideblogien puolella (#Momfie-kaverini) Phocahispidan (näköjään samoin otsikoitu) kertomus heidän Muumimaailma-matkastaan.