Kasvattajana oleminen on erittäin antoisaa. Saa katsoa kun emokissan vatsa paisuu ja tunnustella minimaalisen pieniä kissavauvan potkuja vatsan läpi. Sitten seuraa synnytys, joka on jännittävä, pelottava, ihana, erikoinen ja luonnollinen – kaikkea yhtä aikaa. Hieman tulitikkuaskia isommat kissavauvat ovat niin söpöjä, puhumattakaan kun niistä tulee hörökorvaisia, sinne tänne hyppeleviä ja kissamaista olemusta opettelevia höpönassuja. Kehitys on aivan huimaa, ja yhdessä hujauksessa avuttomista rääpäleistä tulee reippaita pikkukissoja, jotka haikeana pakataan uusiin kantokoppiinsa ja kuljetetaan innosta puhkuen uusiin koteihinsa. Jokainen kasvattaja pyrkii varmasti valitsemaan jokaiselle pennulle parhaan mahdollisen kodin.

Aina kuitenkaan kaikki ei mene niinkuin toivoisi. Ihmisten ja eläinten persoonat eivät osu yhteen, vaikka kuinka olisi kuvitellut muuta. Kissan tavat ja olemus eivät sovi perheen tapoihin vaikka kuinka yrittäisi kompromissia. Tulee kyllästymistä ja ärtymistä. Elämäntilanteet muuttuvat ja voimavarat vähenevät. Joskus on ok antaa periksi, ja etsiä parempia ratkaisuja luopumisen kautta.

Tässä siis kirje Hemmolta, joka etsii tällä hetkellä uutta kotia.

”Hei! Olen Hemmo. Olen kuusivuotias leikattu korat-rotuinen poika. Turkkini on lyhyt ja siniharmaa, silmäni ovat vihreät, kooltani olen hyvin pieni. Ajatuksiltani olen sitäkin isompi. Olen kaikinpuolin upea ja komea ilmestys, vaikka ihmiset väittävät naamani olevan hassu. Äitini on tässä blogissakin esiintyvä kaunotar Mini. Terkkuja Äiti!

Ammatiltani olen kuulemma lähihoitaja, sillä tykkään hoitaa läheisiäni, halusivat he sitä tai ei. Ja viihdyn lähellä, en siis lähistöllä vaan tykkään olla ihan liki. Autan mielelläni kaikissa arjen askareissa. Kauppakassit eivät jää tyhjentämättä tai ainakin tarkastamatta, ja joskus käyn järjestelemässä keittiön kaappien sisältöjäkin, jos isäntäväki on jättänyt tavarat sinne hujan hajan. Ruukuissa ja maljakoissa olevia salaatteja maistelen mielelläni. Ruokana suosin kaikenlaisia mössöjä, sillä en oikein viitsisi pureskella niitä tylsiä kuivia nappuloita. Silloin kun minua leikityttää, tykkään jahdata esimerkiksi villisti heiluvaa höyhenhuiskaa, ja usein esittelen samalla mitä villimpiä akrobatia-hyppyjä.

Kuten moni muukin korat, minä rrrrakastan lämpöä! Mikään patteri ei ole niin kuuma ettenkö minä haluaisi nukkua poski sitä vasten painettuna. Auringonpaisteen lämmittämä tyyny tai viltti on maailman paras nukkumapaikka. Saunassakin viihdyn, ja uskalla olla ihan ylälauteillakin! Olen saanut lempinimen Sauna-Hemmo, ja joskus minut on jouduttu kantamaan saunasta pois aivan pökerryksissä liian saunomisen takia. Hups. Joskus saunasta tullessa saatan pulahtaa suihkun kautta vilvoittelemassa.

Uusien ihmisteni haluaisin olevan sellaisia, jotka jaksavat kuunnella narisevia juttujani. Sellaisia, jotka kysyisivät huonona päivänä että mikä mättää ja kertoisivat minulle omat huolensa. Voin usein auttaa, olenhan lähihoitaja. Tahtoisin sellaisen kodin, jossa kieltoja olisi vain maltillinen määrä, sillä minun on joskus vaikea muistaa mihin on kiellettyä mennä ja mihin ei. Jos on pitkään ollut oikein tylsää, saatan esimerkiksi unohtaa ettei johtoja saa purra. Siitä nousee yleensä kamala älämölö, mutta onneksi johtosuojia on olemassa, niin minulla ei ole niin paljon muistettavaa. Kärsivällisyyttäkin toivoisin, tai ainakin sitä, että ilmeestäni katsottaisiin haluanko silitystä vai en. En ole tahallani ilkeä, mutta joskus olen vahingossa haukannut silittävää kättä. Kun se silitti väärästä paikasta väärään aikaan.

Nukun mielelläni asennossa jonka nimi on ”kanelikierre”. Kaikista mieluiten menen kierteelle jonkun kainaloon. Kylmällä ilmalla kiva on pujahtaa kierteelle joko ihmisen tai kissakaverin kainaloon. Tai peiton alle. Olen asunut nyt kämppiksenä Hilda-kissan kanssa. Hilda on aika erilainen kuin minä, paljon rauhallisempi, eikä se oikein tykkää leikkiä minun kanssani. Hilda jää pitämään taloa pystyssä kun minä muutan pois, mutta en kuitenkaan tahtoisi jäädä ilman kaveria. Kaikista mieluiten haluaisin kämppikseksi toisen koratin, jotta pääsisimme helpommin samalle aaltopituudelle, ja minulla olisi kaveri joka tykkäisi tehdä samoja asioita kuin minä. Silloin ihmisetkin olisivat valmiiksi koulutettuja minun kanssa asumiseen. Lapsia olen nähnyt vain silloin tällöin, enkä oikein tiedä mitä ajattelisin niistä. Vähän kuin ihmisiä, mutta liikkuvat arvaamattomasti. Yleensä annan niiden mennä menojaan ja hyppään tarkastelemaan tilannetta tähystystornistani.

Haluaisin siis uuden kodin, jossa minua rakastettaisiin ja jossa saisin rakastaa takaisin.

Tositarkoituksella, Hemmo.”

Kissa etsii siis uutta, pysyvää kotia. Asialla ei ole kiire, tärkeintä on löytää sopiva koti. Asialliset yhteydenotot osoitteeseen coralblue1 _at_ gmail.com. Välitän tiedustelut sitä kautta eteenpäin.

Myös kommenttiboksiin saa laittaa ajatuksia ja kysymyksiä 🙂