Pieni nuhanenä

Koska sairastelu näköjään kuuluu erottamattomasti lapsiperhe-elämään, pikkuisemme on taas flunssassa. Kävimme tänään korvatulehduksen jälkitarkastuksessa, ja korvat ovat onneksi terveet. Mutta nenä ei, nimittäin hanat eivät tunnu sulkeutuvan ollenkaan. Iltaa kohden alkoi väsymys ja kenkku olo selkeästi painaa. Käytin röyhkeästi hyväkseni Pikku Kakkosen ja istutin lapsen omalle tuolilleen makuuhuoneeseemme katsomaan piirrettyjä siksi aikaa kun minä imuroin. Hetken päästä tyttöä ei näkynyt missään, ja mistäpä hänet löysin? Meidän sängystämme päiväpeiton alle kaivautuneena. Voi reppanaa!

Taitaa olla että ensi yö nukutaan kaikki samassa sängyssä, sillä sen verran paljon kitinää tuolta pinnasängystä kuuluu.

Toivottavasti tämä pöpö menisi nopeasti ohi, sillä olemme parin päivän päästä lähdössä mieheni joukkueen mukaan turnaukseen Tanskaan. Viikon kestävä kyläily, turnauspäivät, lentomatkat ja kipeä lapsi (tai äiti) ei kuulosta hyvälle yhdistelmälle!

Jotain piristystä tähän iltaan kuitenkin sain, kun mieheni kertoi että yksi hänen alakouluikäisistä turnaukseen lähtevistä valmennettavistaan sanoi, että ”mä voin siellä reissussa ostaa sun vaimolle vaikka korvikset”. Hihhih, niitä odotellessa. 🙂