Pieni suklaasilmä kylässä

Eilen meillä kävi mieluisia vieraita, nimittäin Yksi, kaksi, meitä on vain kaksi -blogista tutut helloAochi ja Kain. Sää oli kuumaakin kuumempi, ja vaikka yleensä viihdyn lämpimässä paremmin kuin viileässä, tällä kertaa tämä emäntä meinasi kyllä hyytyä helteen alle. Pahoittelut siitä.

Vaikka yksi(ja puoli)vuotiaat eivät osaa vielä leikkiä yhdessä, on toisen lapsen seura silti mieluisaa. Välillä on kiva seurailla toisen touhuja tai leikkiä vierekkäin. Ja äideistä on ylisöpöä kun kaksi vaahtosammuttimen kokoista pikkutyyppiä kävelevät käsi kädessä!!

”Hyppysellinen suolaa”

”Kukkuu!”

Ihan ongelmitta ei näistä junioritreffeistä selvitty, sillä meidän neitimme ei suostunut nukkumaan päiväunia sinä aikana kun meillä oli vieraita. Iltapäivään mennessä väsymys (ja kuumuus) yhdistettynä mustasukkaisuuteen omista leluista johtivat ikäviin hampaanjälkiin Kain-paran selässä. Auts! Pahoittelut siitäkin! Kun vieraat lähtivät jatkamaan matkaa, meidän pieni pirulaisemme antoi väsymykselle periksi ja sammui sohvalle syliini. Nukkua posotti puolitoista tuntia Unikisu kainalossa ja sohvatyynyn jäljet poskessa.

Unilta herättyään tättähäärämme etsiskeli Kain-kaveriaan useaan otteeseen, samoin kuin vielä tänäänkin. Nähdään siis pian uudestaan, Maisalla on jo ikävä!