pizzababy

Uudenvuodenpäivää juhlittiin meidän perheessä tekemällä pizzaa! (lue: kaavittiin kaapeista ja pakastimesta tähteet jauholätyn päälle kun kukaan ei ollut jaksanut käydä kaupassa) Koska Maisa syö pääasiassa jo samaa ruokaa kuin muukin perhe, luonnollisesti myös pikkuneiti sai oman pizzansa. Nam!

Ilmeestä päätellen maistuu!

Pohjana oli siis itsetehty pizzapohja. Kastikkeen sekoittelin itse tomaattipyreestä, chilikastikkeesta ja mummoni tekemästä porkkana-karviaishillosta. Sekaan vielä yrttejä, valkosipulia ja pippuria. Kuulostaa ehkä vähän erikoiselta, mutta toimii! Maisan pizza sai erikoispaksun kerroksen tätä herkkukastiketta. Täytteenä oli kinkkua (100% kinkkua, ei mitää jauho-teurasjätemössöä), pikkuisen tonnikalaa ja sipulia sekä herne-maissi-paprikaa. Pinnalla kevyt kerros juustoa.

Ei tämä kaikista terveellisin eväs ole, mutta ei sitä joka päivä syödä. Rasvan ja suolan määrä on aika yläkantissa, mutta sitä tasapainottaa alkuruokana tarjoiltu keitetty porkkana sekä välipalana olleet tuoreet hedelmät.

kahdeksan hammasta ja kaksi lisää tulossa, niillä on hyvä järsiä herkkuja.

Nam, nam!

Ensin syötiin täytteet, sitten pohja. Ja mitenkä muuten pohjan syöminen aloitettaisiin kuin haukkaamalla keskelle iso reikä. Harmi kun en tajunnut ottaa kuvaa…

 

* * *

Eka työpäivä lusittu, ja selvisin kunnialla! On se kivaa kun osaa työnsä (edelleen). Pieni kulttuurishokki vaan edelleen päällä, mutta kiva saada vaihtelua. Ja eiliseen juttuun lisään, että mieheni valmentaa sivutyönään jalkapalloa, eikä se ole tauolla niinkuin päätyö. Joukkueella on kolmesti viikossa treenit ja lähes joka viikonloppu peli tai kaksi, eli ei se roolienvaihdos ihan täydellinen ole.