Pyörätuolissa on sitä jotain?
Meillä kävi tänään kylässä vieras, joka istui pyörätuolissa. Hän on vieraillut meillä ennenkin, useita kertoja, mutta jälleen kerran hänen pyörätuolinsa oli kissojen mielestä superkiinnostava. Varmaan puolet koko ajasta jonka vieras meillä vietti, jompikumpi tyttökissoista istui hänen pyörätuolinsa alla, nuuski pyöriä, istuinta tai jalkatukia, tai puikkelehti pyörän pinnojen välistä. Kyseisellä vieraalla on myös lemmikkinä kissa, mutta eivät nämä muidenkaan kissojen tuoksuja näin kauaa tutki. Pyörätuolissa ilmiselvästi on sitä jotain.
Vaikka tyttökissat hengailivat tälläkin kertaa innoissaan vuorotellen pyörätuolin alla, sama ei koskenut Amia. Jostain kumman syystä pullukkapoika pelästyi vierastamme hänen tullessaan ovesta, ja lymyili ensimmäisen puoli tuntia peloissaan parvekkeella. Raukka! Yleensä poika ei säikähdä vieraita, poikkeuksena kissankorvia muistuttavat hatut.
Sisäpiirin vitsinä olemme hankkineet vieraallemme oman mukin. Hieman suuremman kuin normaalisti. Siten hänen kahvintarpeensa tulee varmasti täyteen vaikka hän joisi ”vain yhden kupin”. Heh. Kuvassa verrokkina Arabian muumimuki, jonka vetoisuus on 3 dl:
