Rakas saattokomitea

Niin ihanaa kuin kesälomalla onkin, on se myös rankkaa reissuaikaa. Muutaman päivän välein käymme kotona pesemässä pyykkiä ja rapsuttelemassa kissoja, ja taas pakkaamme laukut ja lähdemme kohti uutta seikkailua. Reissujen määränpää muuttuu, mutta rakas saattokomiteani ei. Murheellisen ja hylätyn näköisinä ne istuvat ja katsovat kun vedämme kengät jalkaan, tarkistamme kertaalleen ettei kahvinkeitin jäänyt päälle, huiskutamme heipat ja lähdemme. Kun palaamme, ovat ne vastassa sen näköisinä kuin eivät olisi paikaltaan liikahtaneet.

Ami päivysti patsas-asennossa, Viivi näytteli erityisen surkeaa ja Mini ei viitsinyt edes katsoa meihin päin, vaan käänsi karvaisen peffansa kohti lähtijöitä.

Nähdään taas kohta, rakkaat kasrvamurut. Nyt meitä kutsuu kesäinen Naantali!