Sisäpäivien puuhia (mm. syötäviä sormivärejä ja ohitettu(?) vesirokko)

Pari viime päivää ovat olleet kylmiä, sateisia ja synkkiä. Flunssatoipilaan kanssa olemme oleilleet suurimmaksi osaksi sisätiloissa, ja vesirokko-odotusten takia lähinnä kotona.

Vesirokon suhteen olen vähän kysymysmerkkinä, sillä saattaa sittenkin olla, että se meni ohi muutamalla näppylällä. Selkeästä muutaman päivän pituisesta altistumisesta on nyt jo reilu kolme viikkoa, eli rokon olisi luultavimmin pitänyt puhjeta jo. Viime viikolla tytön päänahkaan ilmestyi muutama pieni rupi. En nähnyt missään vaiheessa kunnon rakkuloita, enkä minkään näköisiä näppylöitä tai rupia muualla kehossa. Voisiko nuo ruvet olla kuitenkin vesirokosta? Pelkästään päässä? Epäilin ensin hyttysenpuremia, mutta ei ehkä kuitenkaan. Yleisoireista en osaa päätellä mitään, sillä pikkuisellahan oli juuri flunssa korvatulehduksineen. Pienillä lapsilla vesirokko menee ohi yleensä helpommalla, mutta että ihan noin helpolla? Huonoja puolia tässä on se, että liian lievänä sairastettu vesirokko ei välttämättä takaa kunnon immuniteettia, vaan saattaa myöhemmin puhjeta ikävänä vyöruusuna. Sekä käytännön kannalta myös se, että seuraavan vesirokkoaltistuksen kohdalla en tiedä onko me jo sairastettu se vai ei. Noh, sen näkee sitten.

* * *

Sadepäivän aktiviteettehin sopii mainiosti leipominen. Rakastan tuoretta leipää, itsetehtyä erityisesti. Haaveilen, että kunhan pikkuneiti vähän kasvaa, pääsemme yhdessä leipomaan leipiä, sämpylöitä ja rieskoja, vaikka joka päivä. Haluan lapseni löytävän ruuanlaiton ja leipomisen ilot, ja toivon että hänelle jää lapsuudestaan iloisia muistoja yhteisistä hääräilyistä keittiössä. Ruuanlaittotaidot ovat varmasti hyödyllisiä myös hänen kasvaessaan aikuiseksi. Ongelma vaan on, että miten saada pidettyä eloisa yksivuotias aisoissa, mutta iloisena, ja saada samalla tehtyä itse jotain. Noh, kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä ja kärsivällisyyttä. Leivät saatiin uuniin ja hyvää oli! Kuvia valmiista tekeleistä ei ole, sillä muotoiluvaihe ei ilmeisesti sujunut ihan toivotulla tavalla vaan leivät päättivät kohota sivullepäin eikä ylöspäin kuten kuuluisi…

Pieni keittiöapulainen sekoittamassa taikinaa. Kuvasta puuttuu: esiliina.

Sitten niihin sormiväreihin. Tyttö on hyvin innokas piirtämään, joten ajattelin että myös maalaaminen voisi olla uusi hitti. Pirkkalehdestä tai vastaavasta silmiini osui vinkki syötävästä väristä: jogurttia ja elintarvikeväriä.

Tee-se-itse-sormivärimme syntyi siis kaapista löytyneestä rahkan jämästä sekä parista pisarasta elintarvikeväriä. Sinistä ja punaista. Ei varsinaista herkkua, mutta myrkytöntä. Ja lähti helposti pesemällä pois pöydästä, tuolista, paidasta ja hiuksista. Paperia ei löytynyt, mutta käytetyt A4-kirjekuoret ajavat saman asian. Pensselinä toimi syömäpuikko. Tuotokset eivät ole kovin pysyviä muistoja, vaan jogurtti(tai rahka)maalaukset on suotavaa heittää pois pian taiteilun jälkeen. Vai säilyisiköhän ne jollain?

Parasta tässä oli kuitenkin tekemisen ilo. Vähän sama idea kuin värikylvyssä.

Kissoillekin viileät säät ovat olleet ankeita. Niinpä ne ovat viime päivät vain nukkuneet, nukkuneet ja nukkuneet. Ja yöt sitten riehuneet… Nukkumapaikoissa on käytetty kekseliäisyyttä, mallia näyttää Mini vaunujen alakorissa: