Sylikissakasa

Kerroin jo aiemmin kodissamme (talvisin) esiintyvän kissakasan synnystä. Jatkan sarjaa syliin ilmestyvällä kissakasalla.

Jos olen yhtään pidempään paikallaan sohvalla tai sängyssä, kissojen pakkautuminen syliini on taattu. Ne yrittävät sitä usein myös istuessani keittiön tuolilla tai vastaavalla kovalla alustalla, mutta se ei ole suositeltavaa koska jalkani puutuvat. Harvoin otan torkkuja tai katson televisiota yksin. Vaikkei välttämättä kuvasta uskoisi, onneksi tämä elävä lämpöpakkaus kuitenkin sallii asennon vaihtamisen, muuten olisivat lonkat kuoliossa.

Lauantaina päiväuniaikaan.

Pikkuneitikin halusi herättyään viereen, ja mönki torkkumaan rintakehäni päälle. Ei ollut kylmä, eikä yksinäistä.

Äiti vai patja?

Joku on joskus perustellut yhden kissan ottamista sillä, että jos kissalla on kaveri, se ei tule enää niin paljon ihmisen syliin. Täyttä puppua, katsokaa vaikka itse!

(Luonnollisestikaan en köllöttele sohvalla kamera kainalossa, joten kuvat ovat hämärässä kuvattua kännykameratasoa.)