Talvilomat vietetty

Olimme viime viikon lomailemassa Vuokatissa. Meillä oli mukana kannettava tietokone sekä nettitikku, ja tarkoituksenani oli päiväuniaikoina ym. hiljaisina hetkinä kirjoittaa muutama rästissä ollut postaus. Mutta ei toteutunut ihan kuin strömsössä sekään suunnitelma. Ekana iltana, kun kasasin kuplasänkyä ja ”pidin silmällä” Maisaa, neiti vähän paukutteli isin (työ)kannettavaa, joka ei suostunut sen jälkeen enää yhteistyöhön. Hups. Onneksi tänään mieheni pomo sai koneen toimimaan ravistelemalla(!?) sitä.

Reissu ei mennyt muutenkaan ihan niinkuin olisi toivonut, sillä Maisalle alkoi puhjeta kulmahampaat juuri ennen reissua. Ne eivät ole vieläkään tulleet läpi kokonaan, vaan meillä nukutaan melko lyhyitä öitä, päiväunia vähän miten sattuu ja ruoka maistuu vain jotenkuten. Lisäksi koko perhe sairastui lievään flunssaan. Onneksi tähän mennessä on selvitty vain räkäisillä nenillä ja pienen pienellä köhällä.

Univelkatilanne ennen reissuunlähtöä ei ollut kovin ideaali, sillä ensin oli pari vähän lyhyempää yötä, sitten olin superrankan päivän keikkatöissä ja menin sieltä suoraan juhlimaan (jee!!). Olin kotona vasta puoli kaksi, ja Maisa heräsi vähän yli viisi. Mieheni lähti aamulla töihin, joten yöuneni jäi n. kolmeen tuntiin, ja lastenhoitoapua sain vasta kuuden jälkeen illalla. Seuraavana aamuna, eli lähtöpäivänä herätys oli taas paria tuntia liian aikaisin, ja mieheni oli aamupäivän töissä, joten pakkaaminen ja siivoaminen oli pääosin minun vastuullani. Onneksi ei tarvinnut matkustaa Vantaalta Vuokattiin yhtäsoittoa, vaan ajoimme kahdessa osassa pysähtyen matkan varrella vanhemmilleni yöksi.

Vaikka lähtötilanne ei ollut kovin mairitteleva, ei reissusta onneksi kehkeytynyt täyttä katastrofia niinkuin ehdin jo pelätä. Vietimme lomaa mieheni kavereiden ja heidän perheidensä kanssa. Porukka koostui siis kahdeksasta aikuisesta ja kuudesta lapsesta. Onneksi koko porukkaa ei tarvinnut sulloa yhteen mökkiin, vaan meillä oli vuokrattuna erittäin viihtyisä ja tilava paritalo. Muutamana iltana söimme päivällistä koko porukka yhdessä, ja aikamoisen huiskeen ne lapset saivat aikaan… Aamu- ja iltapalat sun muut söimme rauhassa ”omalla puolellamme”, joten reissu ei käynyt liian rankaksi toipilasperheelle.

Koska univelkani oli aikamoinen, en jaksanut ottaa hyötyä irti kaikesta mitä Vuokatissa olisi voinut tehdä. Mieheni kävi laskettelemassa ja hiihtämässä, sekä vietti aikaa kavereidensa kanssa. Parina päivänä kävimme Maisan kanssa ulkoilemassa, mutta muutoin keskityimme lähinnä hengailuun. Muiden lasten seurasta, sekä mökillä että aktiviteeteissa, Maisa nautti suunnattomasti, kuten aina. Myös minusta oli kiva viettää aikaa tuttavaperheiden (äitien) kanssa.

Hauskin juttu reissussa oli suuri Angry Birds-sisäaktiviteettipuisto. Tämän jutut kuvat ovat (viimeistä lukuunottamatta) kaikki sieltä. Vaikka Maisa on vielä aika pieni, oli siellä pikkuneidillekin vaikka mitä puuhaa. Puisto on suunniteltu ja rakennettu niin, että kaikki rakenteet kestävät myös aikuisen painon. Osa aktiviteeteista oli selkeästi suunnattu aikuisille, joten aika ei käy pitkäksi lasten vanhemmillakaan. Maisa kiipeili telineillä ja laski paljon liukumäkiä, sekä yksin että yhdessä minun kanssani. Pompimme trampoliinilla ja laskimme vaijeriliukua. Maisa pääsi ”pelaamaan” golfia, sählyä sekä jalkapalloa. Maisa keinui, mönki ja juoksi. Olimme noin puolitoista tuntia, ja kun lähdimme, Maisa nukahti turvaistuimeen ennenkuin auto käynnistyi. Koska puisto oli niin suuri hitti, kävimme siellä vielä toistamiseen, kalliista hinnasta huolimatta.

Loistava asia reissussa oli myös se, että pääsin pitkästä aikaa tapaamaan rakasta serkkuani, joka asuu Vuokatissa. Sattumalta vain muutaman kilometrin päässä vuokraamastamme mökistä! Emme olleet nähneet moneen vuoteen, joten oli ihanaa että satuimme näin lähelle. Itse en nimittäin hoitanut loman suunnittelua enkä varausta.

Entä mites ne automatkat? Aika monta sataa kilometriä yksivuotiaan kanssa. Ajoitimme lähdön Maisan päiväuniaikaan, joten neiti veteli sikeitä tyytyväisenä pari tuntia ja herättyään jaksoi hetken katsella maisemia. Sitten tauko ja viihdytystä lelujen, kirjojen, musiikin ym. avulla. Sitten toinen tauko jonka jälkeen taas torkut, joiden voimalla jaksoi loppuun asti. Toinen näistä pysähdyksistä oli kummallakin matkalla pitkä, yli tunnin mittainen, jotta Maisa sai syödä, juoda ja jaloitella tarpeeksi. Toki se auttoi, kun olimme yötä äitini luona ja matka lyheni yli tunnilla.

Entä mites kissat? Ystäväni kävi meillä lähes joka päivä ruokkimassa ja viihdyttämässä kissoja. Ami oli kuulemma ollut oma itsensä, Viivi erityisen ystävällinen ja hellyydenkipeä, Mini vain katsellut halveksuvasti yläilmoista. Leikkiin oli Minikin nippanappa viitsinyt osallistua. Koti oli ehjänä ja kissat terveitä palatessamme, mutta Minin lepyttely ja hyvittely jatkuu varmaan vielä muutaman päivän.

Matkalla pysähdyttiin haukkaamaan bagelia Joroisten Jari-Pekassa. Huoltoasema, jolla ei kuulemma myydä mitään alkoholituotteita eikä tupakkaa. En tajunnut edes tarkistaa. Palvelu ainakin oli hyvää, sekä tilaamamme pizzat.