Tarttuihan se minuunkin: siivousinspiraatio!

Olin tänään päivän töissä, ja kotimatkalla sain iloisen puhelun: (kissa-allerginen) ystäväni on tulossa huomenaamuna ex-tempore kyläilemään. Kivaa!

Saavuin kotiin ennen miestä ja lasta, joten kämppä oli tyhjillään. Pikavauhtia rullasin matot miehen tampattavaksi ja aloin imuroimaan nurkkia ja sohvanalusia myöten. Kerrankin sain imuroida rauhassa! (Vain kotiäiti voi olla iloinen siitä että saa imuroida rauhassa). Mieheni kotiinpaluu venyi niin ettei hän ehtinyt puistella mattoja ennen iltatöitään, vaan se jäi kuin jäikin minun hommakseni. Yök, se jos mikä on meidän perheessämme ehdoton ”miesten työ”.

Ei muuta kuin päivällisen jälkeen lapselle haalarit päälle ja mattoja tamppaamaan. Pikkuneiti viihdytti itseään mm. kaivelemalla lumikasan jäännöksiä sekä syömällä multaa. Pölyä ja kaikkea-mitä-en-halua-edes-ajatella lenteli ilmassa sen verran, että oli ihan viisas päätös tampata matot kunnolla, tuli vieraita tai ei… Kävimme pihakeinussa kiikkumassa ikuisuudelta tuntuvan ajan, mutta silti neiti vetäisi herneet nenään kun lähdimme sisälle.

Tyhjensimme ja täytimme tiskikonetta ”yhdessä”, eli äiti lappoi astioita minkä ehti ja yritti minimoida auttavien pikkukätösten tekemät vahingot. Halusin pestä vielä lattiat sekä pyyhkiä pölyt; luonnollisena jatkumona imuroinnille ja mattojen puistelulle. Lapsi ei halunnut pestä eikä pyyhkiä. Eikä lajitella pyykkiä. Eikä leikkiä itsekseen. Mitä tehdä, kun tv:kään ei toimi? Illan pelastavana enkelinä toimi Yle Areena!

Tämä kuuluu listalle ”Asioita, joita ei pitänyt tehdä”. Mutta hei, mitäpä sitä ei tekisi jotta saa siivota tunnin rauhassa. Eiku?