Telkkariton kuukausi

Olen puhunut miehelleni jo pitkään, että meille tekisi hyvää pitää vähän taukoa television katselusta. Erityisesti miehelleni, jonka illat täyttyvät usein futismatseista, tenniksestä, golfista(?!), urheiluruudusta sekä lukemattomista toimintasarjoista. Meillä on myös yhteisiä tv-sarjasuosikkeja, joita on kiva katsoa sohvalla kainalokkain nyhjätessä. Viime syksynä hankkimamme Netflix mahdollistaa yhteisen sovanvaltauksen entistä useammin, kun minä voin käpertyä jalkapalloa tuijottavan miehen viereen kuulokkeet korvissa ja tabletti sylissä.

Joskus olisi kuitenkin kiva tehdä jotain muuta kuin tuijottaa ruutua kaiket illat. Nukkumaanmenokin on viivästynyt eräänkin kerran kun ”katsotaan sittenkin vielä yksi jakso”. Ja pikkulapsiperheessä on sulaa hulluutta lisätä univelkaa television takia. Tv on liian helppo viihdytin.

Tietenkään emme katso telkkaria joka ilta, mutta nykyistä vähempikin riittäisi. Miehelleni meinasi olla liian kova kynnys jättää kaikki urheilumatsit väliin, mutta vihdoin hän taipui. Parin vuoden keskustelun jälkeen, ja muutamilla helpotuksilla. Paastokuukaudeksi valikoitui toukokuu.

Sääntö on yksinkertaisuudessaan se, että emme katso kotona televisiota. Miestäni ärsyttää puhelinriippuvuuteni sekä netissä hengailuni, joten tasapuolisuuden vuoksi tämä on myös blogihiljaisuuden kuukausi.

Sitten niitä helpotuksia ja poikkeuksia, joita riittää vähän liiaksikin. Mies saa katsoa fanittamansa joukkueen pelit, joita on tässä kuussa enää vain kaksi. Vastaavasti minulla on muutama tunti käytettävissä telkkariin tai blogiin. Laskujen maksu ym. on luonnollisesti sallittu. Saamme katsoa telkkaria ja hengailla koneella silloin kun olemme yksin kotona tai toinen nukkuu (tässä minun olisi pitänyt olla tiukempi, sillä tämä poikkeus vesittää puolet koko hommasta). Esimerkiksi työmatkani voin surutta käyttää netissä, ja pari postausta onkin jo luonnoksissa kännykällä hahmoteltuna. Ei siis kovin rajoittavaa.

Näin sujui salaatin pilkkominen ”entisessä elämässä”. Kuvan liitin männäviikolla fb:n arkihaasteeseen.

Ja nyt ensimmäisen viikon kokemukset:

• Olimme Vapun ja sitä seuranneen viikonlopun äidilläni, joten sääntöjen noudattaminen oli vähän niin ja näin kun koko muu suku tuijotti illat telkkaria. Mieheni käväisi välillä töissä, josta seurauksena mm. Tuukka-postaus.
• Kun sunnuntaina palasimme kotiin, ei telkkaria avattu koko iltana. Se oli ihanaa! Mies ja lapsi oikeasti leikkivät koko illan sen sijaan että toinen samalla ”vaivihkaa” vilkuisi pelin tilannetta sivusilmällä. Sillä välin minä kokkasin alkuviikon ruoat rauhassa, ilman että kukaan kitisi jaloissa. Pääsimme myös ihan hyvissä ajoin nukkumaan kun kotityöt oli jo hoidettu eikä telkkuakaan ”tarvinnut” tuijottaa. Luksusta! Juuri tätä kaipasinkin!
• Alkuviikko ei ole tuonut mitään muutoksia normaaliin, olen surffaillut netissä puhelimella työmatkat ja kahvitauot. Telkkaria en välttämättä arkisin paljon katso. Blogia olen päivittänyt aiemminkin vähän epäsäännöllisesti, joten tässä ei ole suurta muutosta. Mies katsoi toisen sallituista peleistä, ja iltaisin olen nukkumaan kömmittyäni kuullut kun Shieldin tunnari alkaa soimaan. Mutta ei se mitään, yksi täydellinen päivä viikossa on oikein hyvä!