TGIF

Tämä työviikko on jostain syystä tuntunut pitkältä kuin nälkävuosi. Tänään pääsin onneksi hieman normaalia aikaisemmin töistä, joten suunnitelma oli tämä:

Töistä junalla postiin, jossa treffit miehen kanssa, ja paketin nouto sekä toisen postitus. Sieltä autokyydillä kotiin, painavat kamat sisälle, ehkä jopa kupillinen kahvia rauhassa kissoja silitellen, ja sitten hakemaan lapsi ajoissa päiväkodista.

Todellisuus oli kuitenkin tämä:

Jonkin kaapelivian tms. takia joka toinen junavuoro olikin peruttu. Siis juuri se juna, millä olisin ehtinyt postiin ennen miehen töiden alkua. Kun seuraava juna viimein lähti, se kulki puolet normaalia hitaammin. Sain paketin postitettua ongelmitta, mutta koska pakettikortti oli kotona ja mies jo töissä, jäi se toinen paketti noutamatta. Pari pysäkinväliä junalla postista kotiin kesti myös ikuisuuden, sillä junaa sai odotella vartin verran. Bussilla en voinut enää matkustaa, sillä matkalippuni oli ehtinyt kaiken odottelun takia vanhentua muutamalla minuutilla.

Kun viimein pääsin junasta ulos – true story – alkoi sataa.

Että sellainen perjantai tänään. Koukkasin Subwayn kautta, vaikka ahvenfileet makaavat jääkaapissa, koska kaikkea ei vaan jaksa.

Thank God It’s Friday, eikä huomenna ole töitä. Palaan vielä kertomaan viikonlopun menovinkin, kunhan tästä palaudun.

suhteet oma-elama ajattelin-tanaan
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.