Uusi vauva kainaloon <3
Tänään tullessani iltavuorosta kotiin, oli minua vastassa yökkäreissään hiippaileva pikkuneiti, joka kiljaisi oven takaa ”pöö!” niin kovaa että koko rappu sen varmasti kuuli. Vaihdoimme miehen kanssa läpsystäsuukosta vuoroa, ja mies lähti töihin minun jäädessä viimeistelemään neitosen iltapuuhia. ”Minä menen lukemaan vauvalle iltasaduksi Dora-kirjaa” neiti ilmoitti, ja marssi nukensängyn sijaan kohti meidän huonetta. Ja todentotta, sieltähän tuo Aino-vauva löytyi nätisti peiteltynä minun tyynyni vierestä.
Nukkeleikki on meidän 2v8kk neidillemme tällä hetkellä hyvin tärkeä juttu. Vauvaa hoidetaan joka päivä, sitä lohdutetaan, ruokitaan, vaihdetaan vaippaa ja vaatteita sekä sille laulellaan ja luetaan kirjoja. ”Äiti lähtee nyt töihin. Jää sinä vauva tänne nukkumaan. Äiti tulee sitten illalla hakemaan.” neiti höpöttää leikeissään. Vauvalla on myös oma hammasharja, eikä hammaspesusta saa luistaa yhtenäkään iltana. Iltaisin vauva peitellään tarkan rituaalin saattelemana omaan pieneen nukensänkyynsä, ja sen kainaloon asetetaan oma unilelu. Jos vauvan unilelua ei löydy, ei meidän neitimme, eli ”vauvan äiti”, voi käydä nukkumaan. Onneksi neiti luottaa vauvanhoidollisissa asioissa myös minuun, eli ”isoveljeen”, ja saan usein ratkaistua esimerkiksi unilelukriisit jollain korvaavalla vaihtoehdolla.
Tänään me siis luimme iltasadun poikkeuksellisesti meidän vanhempien makuuhuoneessa, sillä pitihän myös Aino-vauvan kuulla Seikkailija Doran kirjastoreissusta. Iltahetken kruunasi pikkuneidin itse keksimä ”erikoistuutulaulu”, jossa laulettiin mm. metsään loikkivasta jäniksestä, äidistä ja isistä sekä varpaasta joka osuu kiveen. 😀
Tein tänään pitkän päivän töissä, enkä nähnyt kullanmuruani muuta kuin aamupalalla ja seuraavan kerran vasta juuri ennen nukkumaanmenoa. Kun aikaa on erityisen vähän, on tärkeää olla oikeasti lähellä ja läsnä sen pienenkin hetken. Kikattelimme hetken kainalokkain sängyllä, minkä jälkeen kummankin isoin ikävä oli taltutettu.
Olen menossa pian itsekin nukkumaan, mutten vielä tiedä raaskinko nostaa Aino-vauvan vierestäni pois. Ei muuten olisi ensimmäinen kerta kun herään nukkevauva tyynylläni, sillä nykyisin neiti hipsuttelee aamuisin itse herättämään meidät.
Tai sitten nappaan kainalooni tuon patsaan tuosta yöpöydältä:
