Viikko meidän kanssa: keskiviikko
6.45. Heräsin. Poskellani on kuivunut verivana. (kts eilinen hammaslääkäri).
7.28 Huomasin, että ylimääräistä aikaa oli monta minuuttia, joten päätin tyhjentää eilen unohtamani kissanhiekkalaatikon.
7.35 Aamucardio bussipysäkille. Bussissa istuikin tuttu kasvo, eräs jonka kanssa minulla oli sama työmatka silloin kun mies oli isäkuukaudella ja minä töissä. Oli mukavaa vaihtelua saada juttuseuraa.
8.35 Saavuin töihin 5 min myöhässä. Pirun syysruuhkat, täytyy vissiin alkaa kulkea aiemmalla bussilla. Yli tunnin työmatka on kyllä vähän liioittelua.
11.45. Lounastauko. Muilla oli eväänä herkulliselta tuoksuvaa kanaa, kalapuikkoja, tonnikalasalaattia… Minulla jogurtti. Jäi nälkä.
Lounas. Nam nam?
14.30 Soitin äidilleni ja kysyin, ovatko he mummoni kanssa tulossa huomenna käymään. ”Ainiin joo, pitääpä soittaa mummollesi ja kysyä. Mä ilmoitan illalla.” Ei tarvi ihmetellä mistä oon perinyt hajamielisyyden ja viimetippaan jättämisen.
15.35 Olin lähdössä töistä kun mieheni sattumalta soitti. Puhelun aikana onnistuin kinuamaan kyydin kotiin, jes!
15.45 Pikashoppailua kyytiä odotellessa. En löytänyt kaipailemaani kisumekkoa.
16.30 Kotona. Uskaltauduin syömään terveellä puolella broilerikiusausta, sillä oli niin nälkä. Pikkuneiti kinusi koko ajan katsomaan Pikku Kakkosta, on näköjään hoksannut että se tulee pian kotiutumiseni jälkeen.
17.00 Pikku Kakkonen alkoi, mutten ehtinytkään viereen katsomaan torkkumaan, sillä meille oli tulossa vieraita, ja piti raivata keittiönpöydälle kahvittelutilaa ja tehdä vohvelitaikinaa.
Neiti katsoo Pikku Kakkosta.
Viivi katsoo Pikku Kakkosta.
Ami ei halua katsoa Pikku Kakkosta.
18.00 Vieraat saapuivat. Kuulumisten vaihdon jälkeen siirryimme kahvipöytään herkuttelemaan vohveleilla. Illan aikana neitimme näytti miten paljon pikkutytöt jaksavat juosta, hyppiä, kiljua ja kiipeillä. Viivikin näytti seurallisimman puolensa, eikä aina niin kivalla tavalla. Tai siis kaikki eivät tykkää koko ajan lahkeessa kynsillään kiipeilevästä kissasta. Luulen että sukulaisemme olivat suorastaan hengästyneitä meiltä lähtiessään.
19.30 Äitini ilmoitti etteivät he tulekaan huomenna. Höh. Kommunikointi hoitui modernisti vain tekstiviestein.
Kermavaahtoa <3
Kahvipöydässä seurallisuutensa (ja itsepäisyytensä) näytti Mini, joka ei suostunut lähtemään vieraiden sylistä millään. Ei millään. Alakuvassa setä puhaltelee Minin niskaan, Mini ei tykkää, muttei anna periksi vaan jököttää paikallaan.
21.00 Vieraat lähtivät. Neidin iltapesu hoitui tällä kertaa ”kylvyllä” lavuaarissa. Pienikokoisesta lapsesta on se hyöty, että kylpemiseenkään ei tarvitse isoa tilaa.
21.30 Iltasatuna Raul Roineen satukirjasta ”Poika joka yritti valaa kuutamosta helmiä”. Yksi lempisaduistani lapsena. Mummolassa on tämä kirja, mutta 11 lapsenlapsen jälkeen se on jo hyvin kulunut. En ollut uskoa silmiäni kun löysin tämän tismalleen saman kirjan kirpputorilta eurolla! Nykyisin luen siis tyttärelleni samoja satuja, joita olen itse lapsena mummolassa kuunnellut. Muistan, että tätä kyseistä satua kuunnellessani odotin joka kerta, saisiko se poika tällä kertaa tehtyä niitä helmiä vai ei.
22.00 Avasin koneen aikomuksena kirjoittaa tätä postausta. Anoppii katsoo kuitenkin nauhalta Uusi päivä -sarjaa, ja jään vahingossa seuraamaan sen juonenkäänteitä. Hups, taas kello on liian paljon.
Tänä iltana kissat ovat olleet jotenkin mahdottomia. Joka kerta kun istun alas, seuraa tämä:
23.20 Nukkumaan. TAAS pari tuntia liian myöhään. Miten tää aina menee näin???
EXTRA: koska tämä on viikko meidän kanssa, pikakelaus lapsemme päivästä: Aamulla piirretyt, aamupäivällä ulkoilua isin kanssa. Sitten lounas ja parin tunnin päiväunet, jonka jälkeen seurakunnan järjestämään taaperokerhoon anopin kanssa. Sieltä kävellen kotiin leikkimään ja odottelemaan äitin kotiintuloa. Maanantai-aamupäivänä naapurinpoika oli kylässä leikkikaverina ja iltapäivä sisälsi ulkoilua. Tiistaina neiti mm. askarteli joulukortteja anopin kanssa, minä ja mieheni olimme töissä matkoineen 9-21. Joissain väleissä neiti ja anoppi ovat laittaneet ruokaa, siivoilleet ja pesseet pyykkiä. Onneksi kuitenkin enää yksi työpäivä tätä viikkoa jäljellä.