Voihan korvatulehdus!

Niinhän se sitten napsahti kohdalle tässäkin lapsiperheessä: korvatulehdus. Maisa on ollut jo pitkään kiukkuinen, ja vajaan viikon verran nukkunut huonosti. Epäilin hampaita, koska oireet on samanlaiset kuin aiempien hampaiden puhkeamisen aikaan on ollut, ja koska neiti on tykännyt pureskella jos jonkinlaista (puruleluista ja tietokoneen johdoista äitin sormiin, au!) Kiukkuisuus ja huono-unisuus tuntui vain pahenevan eikä uusia helmenhohtoisia piikkejä näkynyt ikenissä, joten kävimme lääkärissä. Ja kyllä, huono aavistus kävi toteen, korvatulehdus molemmissa korvissa. Voi minun pikkuista! Ei mikään ihme jos on kiukuttanut!

Nyt on sitten äiti ja tytär täsmälleen samalla lääkekuurilla, tytöllä tosin lääkeaine on nestemäistä ja huomattavasti makeampaa. En ole varma onko poskiontelontulehdukseni parantunut, vaikka lääkekuuri on lopuillaan. Toivottavasti olisi!

Maisan lääkkeet eivät tietenkään vielä auta, joten katkonaisten yöunien ja olemattomien päiväunien takia tämän äidin silmänalusten väri alkaa muistuttaa kalpean beigen sijaan äitini pihalla kasvavien luumujen violettia. Onneksi ei ole taipumusta silmäpusseihin, jäisi muuten Jari Porttila mäkiviikoilla kakkoseksi.

Jotain positiivista on tässäkin päivässä: Lähdetään Maisan kanssa Jumboon joululahjaostoksille! Sutiessa ripsiväriä piikkisuoriin tönkköripsiini, tuli ikävä ripsipidennyksiä. Yhyy, haluan nätit ripset! Ne on todellinen arjen luksus ja kotiäitielämän helpottaja. Muilla meikeillä ei ole väliä. No, ei kukaan mua kuitenkaan katso kun työnnän rattaissa maailman suloisinta päivänsädettä! JA: Maisan nukkuessa tupsahti postiluukusta Maisan kerhokuvat. Niin kaunis, niin kaunis 🙂