Vuoden viimeinen kuulumispostaus Yrjölästä

Tietokoneesta ja kunnollisesta nettiyhteydestä on ollut nyt hieman taukoa, mikä on ollut ihan kivaa vaihtelua. Tässä loppuvuoden kootut kuulumiset pikakelauksella.

Synttäripäiväni kunniaksi hyödynsimme farmariautoamme viimeisiä kertoja, ja kävimme Ikeassa hakemassa uusia kirjahyllyjä. Mieheni ei mukissut kertaakaan, olihan kuitenkin syntymäpäiväni.

Aatonaattona pakkailin joulureissua varten, kerrankin ajoissa, ja tein surkuhupaisaa, maailman ruminta muumipiparkakkutaloa. Näin reilu viikko myöhemmin voin kertoa sen johtaneen naurettavan isoon vammaan. Siitä tarkemmin myöhemmin.

Joulun vietimme isäni luona. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Jouluaaton ainut ohjelmanumero oli isoäitini noutaminen joulupäivälliselle sekä eteiseen ilmestyneen (eli Joulupukin tuoman) valtavan joululahjasäkin ihmettely ja purkaminen. Voi taivas sitä pakettien määrää! Ollaan oltu hyvin kilttejä, erityisesti koko suvun lellikki Maisa.

Joulupäivänä söimme päivällistä äitini ja sisarusteni kanssa, matkalla piipahdimme toivottamassa hyvät joulut Maisan kummitädille.

Tapaninpäivänä kahvittelimme ystäväni luona, ja iltapäivän vietimme vielä isäni luona hölläillen. Mieheni ja isäni perustivat olohuoneeseen äänekkään futis-katsomon. Lähdimme ajamaan kotiin yötä vasten, jotta Maisa sai rauhassa nukkua koko matkan (kissakonsertin säestäessä vieressä takapenkillä).

Perjantaina aloin valmistelemaan Maisan syntymäpäiviä, ja teini-ikäiset pikkuveljeni tulivat kylään (onko 18v teini-ikäinen?) syöden meidät melkein perikatoon.

Lauantaina oli rakkaan pikkuneitimme 2-vuotissyntymäpäiväjuhlat, osa 1. Yöllä äitinä olemisen pahin painajaiseni toteutui, ja lapsi oksensi sänkyymme minun ja itsensä päälle. Yöööök. Aamuun mennessä saldo oli kaksi koneellista pyykkiä, heiveröinen lapsi ja väsyneet vanhemmat.

Sunnuntaiset juhlat siis peruttiin sairastapauksen takia. Päivä, ilta ja yö kuluivat lillerivaippoja vaihdellen ja piirrettyjä katsellen.

Maanantaina töihin raahautui väsymysennätystä tavoitteleva äiti, takanaan kaksi lähes unetonta yötä ja edessään hidastahtinen mutta paljon vastuuta vaativa päivä. Selvisin hengissä.

Nyt on tiistai, ja olen viime yönäkin nukkunut aivan liian vähän. Lisäksi olen käynyt lääkärissä näyttämässä jalkaani (se mainitsemani naurettava piparkakkuvamma), pikapakannut omat, lapsen ja kissojen tavarat kasaan alle tunnissa ja huristellut auton kyydissä anoppilaan.

Nyt lapsi nukkuu, toivottavasti jo tervehtyneenä, isovanhempiensa huoneessa. Sain ensimmäistä kertaa käyttööni uuden ihananihananihanan kannettavani ja saan surffaila netissä oikealla koneella sohvalla istuen. Luksusta! Olen saunonut, syönyt hyvin, korkannut siiderin, katsonut jakson lempisarjaani, ja mikä ihaninta – saan nukkua huomenna pitkään. Tästä on hyvä aloittaa uusi vuosi.

Oikein hyvää, iloista ja mahdollisimman onnellista uutta vuotta 2014!

Palaan ehkä tarkemmin joulukuulumisiin, ja ihan varmasti palaan vielä piparkakkutalo-tunnelmiin sekä Ikea-reissun edesauttamaan olohuoneen uudistukseen. Molempiin kuvien kera.

Kuvituskuvat kahden vuoden takaisesta sijoituspentueestani. Hirveä kissanpentukuume iskee kun katselee koko ajan tuttujen kasvattajien pentukuvia facebookissa…