Kyllä tämä viikko on ollut projektini raskain viikko. Minulla meni niska niin jumiin, että siinä on ollut jatkuva särky päällä. Kaikkea mahdollista tekee mieleni syödä, parantaakseni mielialaani ja yritän taistella itseni kanssa ja pitää pääni kunnossa etten sorru kaikkiin mielitekoihin. Kyllä todella harmittaa, kun ei ole päässyt liikkumaan. Nyt kun olen päässyt oikein vauhtiin!

Tänään sainkin piristystä, kun kävin minulle uuden fysioterapeutin vastaanotolla. Pikkasen jännitti, kun menin hänen luokseen ekan kerran. Mitä sainkaan? Aivan huippu hierontaa ja mielialan piristystä, hän oli aivan huippu. Kaiken lisäksi minun ei tarvitsekaan maata ja odottaa parempaa päivää, vaan voin jopa salilla käydä omaa kehoa kuunnellen. Ihanaa en olekaan ihan rampa koko viikkoa vaan minun itseasiassa pitää pikkasen liikkua ettei kokonaan mene paikat jumiin ja voi jopa helpommin niskakin antautua.

Toivotaan, että ainakin särky alkaisi helpottaa ja pääsee kunnolla taas vauhtiin, kun tuntuu että joku olisi pistänyt minut off asentoon. Inhottavaa kun minusta on tuntunut, että joku piru istuisi olkapäälläni ja sanoisi: Olet matkalla entiseen sohvaperunaksi, sipsipussi vatsanpäällä. On kyllä ottanut päähän ja olen, jopa vaipunut synkkyyteen ja omaan hiljaisuuteen. En tahdo puhua enkä pussata! Toivotaan, että hyvät yöunet auttaa ja huomenna vointikin olisi jo parempi, että jaksaisi ainakin lenkillä käydä purkamassa itseänsä.

HYVÄÄ YÖTÄ!