Voi sitä riemua!

Muistatko sitä ilon tunnetta, kun olet päässyt ysiltä. Ihanaa se oli vapaus ja uudet haasteet odottivat. Olimme lauantaina koululla ja kun suvivirsi alkoi soimaan niin tunteet tulvahtivat pintaan ja kyynel vieri pitkin poskea. Aina sama juttu, kun se soi:-) Omat ajatukset menee omaan lapsuuteen ja muistoihin se tunne on aivan valtava, mikä kulkee kropan läpi ja en varmasti ole ainoa.

Tein kahvin kanssa prinsessakakun ja olihan sitä pakko maistaa oli muuten sairaan hyvää. Nyt saan sitten perjantaina taas ihmetellä miksei paino tipu mutta onhan sitä tippunut viime perjantaina -16kg ja pari viikkona pysynyt samana. Jos näitä herkkuja söisi, joka päivä, niin äkkiä olisi pudotetut kilot takaisin. Huomenna sitten hyvän ystävän kanssa salille rehkimään ja voisinkin laittaa sali kuvia huomen illalla tänne blogiin. Aivan ihanaa päästä yhdessä painojen kimppuun pitkästä aikaa saa samalla terapiaa, että kokonaisvaltaista hoitoa tiedossa:-)