Prologi.

 

Kun olin 16-vuotias, tapasin 17-vuotiaan Pojan.

 

Alkuaikoina Pojasta kasvoi Mies ja meistä yhdessä Pariskunta. Mies osoittautui Täydelliseksi Mieheksi. Meillä on yhteinen opiskelija-asunto (ja lisäksi minulla ilkeä kissa) Tampereella. Kutsun blogiani tutkimusmatkaksi ja jatkossa tulemme tarkastelemaan tuntemuksiani Miehen täydellisyydestä ja omasta epätäydellisyydestäni. Aiheita tulevat olemaan raha, rakkaus, (dare to say it?) seksi, koti, ynnä muuta yhteiseen elämään ja sen rakentamiseen kuuluvaa. Vuosien kuluttua saatan kirjoittaa maalaisromantiikalla höystettyä puutalo-blogia tai katkeran sinkkunaisen tilitystä menetetystä nuoruudesta. Erittäin coolien rivien välistä saattaa kyetä lukemaan ahdistusta.

 

Täydellinen Mies tekee minulle välipalaa pyydettäessä. Hän myös pesee pyykkiä, siivoaa paljon enemmän kuin minä ja on minun paras ystäväni. Mikä siis mättää? Suomalainen nainen on mielenkiintoinen otus, sillä kaikki ei koskaan ole hyvin. Paperilla kaikki mitä minulla on kuulostaa hienolta: opiskelupaikka, työpaikka, kissa, asunto, ystäviä, kauniita vaatteita, hyvää musiikkia, kesän rusketus, perhe ja se Mies. Viisas siskoni kutsui tätä ”kuuden vuoden kriisiksi” tai ”juoksukateudeksi”. Olen ollut korkeakoulumaailmassa vuoden ja juoksukateutta kuulemma aiheuttavat sinkkuystävät. Tämä ilmenee esimerkiksi baareissa tai missä niitä miehiä nyt sattuukaan olemaan. He saavat tai ”saavat” mennä ja tulla mielensä mukaan, aina on uutuudenviehätys läsnä. Täydellinen Mies kuitenkin tuntee minut hyvin. Kuten jo sanottu, hän on minun paras ystäväni. Tuttuus on myös kääntöpuoli parisuhteen K-18-materiaalille, josta oiva blogiteksti myöhemmin.

 

”Ja onhan tää ny ihan kamalaa.” Esimerkiksi näin voisi ajatella. Ja onhan se. Tähän varmasti kiteytyy oman epätäydellisyyteni syvin olemus. Haluan kaiken: kihlat ja uutuudenviehätystä. Ei oikein samassa lauseessa toimi, eihän?

 

Jatketaan keskustelua kommentoiden ja nauretaan samalla ironisesti Urheilijoille eli ”urheilupenoille”, kuten Mies heitä kutsuu (samalla ollen itse sellainen, lisää tästä myöhemmin) ja Hipstergram-kuville upeista brunsseista (joita itse aina otan ja postailen saadakseni ystäväni kateelliseksi).

 

Tärkein lisäys tähän hyvin negatiivissävytteiseen tekstiin lienee pikkuseikka nimeltä rakkaus. Minä rakastan Täydellistä Miestäni.

Love, Ilona.

 

Post scriptumina edellä mainituista Hipstergram-kuvista otos, jossa tämänvuotinen lahja naistenpäivän kunniaksi. Viestin käsialasta huolimatta Mies ei ole 3-vuotias.