Parhaiten toimiva osa.
Prologi lupasi tekstiä seksistä. Tässä sitä olisi.
Eilen illalla meillä oli vieraita. Oli oikein sellaiset aikuisten illalliskutsut viineineen. Ilta oli mukava ja vieraat viihtyivät. Kun vieraat alkoivat hankkia lähtöä, tuli Mieheltä katse.
Ja sellainen katse tarkoittaa vain yhtä asiaa. Sellaisella katseella riisutaan vaatteet. Eikä edes niin kuvainnollisesti.
Heräsin aamulla alasti, musiikki päällä ja meikit naamalla. Ilmeisesti oli illalla hieman väsyttänyt. Mies teki aamupalan valmiiksi.
Kuudessa vuodessa oppii tuntemaan toisen aika hyvin. Olen oppinut myös, että laatu ja määrä vaihtelevat. Loppujen lopuksi on aina kyse toisen tuntemisesta ja pyytämisestä. Jos jokin ei miellytä tai jotain haluaa lisää, ei tarvitse kuin pyytää. Miksi se sitten on niin vaikeaa? Ihminen, jonka tunnet parhaiten ja jonka kanssa jaat kaiken ja silti punastuttaa kuin pientä koulutyttöä asiasta puhuessa. Sitten Prologin kirjoittamisen, olen kasvattanut itsetuntoani valtavasti ja ymmärtänyt ongelmien liittyneen minuun. Tutusta saa tuntematonta kokeilemalla uutta. Ja taas punastuttaa.
Cosmopolitan etc. on opettanut meille, että miehet haluavat aina. Meidän suhteessamme se olen yleensä minä, joka ainakin ilmaisee tarpeensa. En muista, että kuuden vuoden aikana ”tarjouksesta” olisi koskaan kieltäydytty. Tämä voisi merkitä sitä, että Mies muiden lajitoveriensa tapaan haluaa myös aina, muttei pyydä. Tämähän aiheuttaa pahoja pahoja itsetuntokriisejä, kun asiaa alkaa kunnolla pohtia. Siinä itsenäinen nainen alkaa väkisinkin miettiä, pitäisikö sarjakuvakalsarit vaihtaa vakituisesti pitsipöksyihin. Toisaalta itsenäinen nainenhan voi pyytää.
Itsetuntokriiseistä alkaa kuitenkin päästä yli tekemällä. Tekemällä sitä! Ja harjoitus taas tekee mestarin. Ja ainahan voi pyytää pyytämään.
Vaikka meillä on omat ongelmamme ja kuuteen vuoteen mahtuu pitkiäkin kuivia kausia voin rinta rottingilla ilmoittaa maailmalle, että tämä me osataan!
Love, Ilona.
Kuvassa makuuhuoneemme oven kyltti, johon nokkela ystävä teki mahtavan modauksen.
