Olen valvonut nyt noin 36 tuntia putkeen. Terveyskirjaston mukaan 24 tunnin valvominen vastaa yhden promillen humalaa. Olen siis yli promillen humalassa. Valvomiselle on ihan luonnollinen selitys: työt alkoivat todella aikaisin aamuyöllä enkä saanut nukuttua ennen sitä. Päiväunia en ottanut, sillä olin koko päivän ulkona. 

Humalassa sitä tulee kaikenlaista tehtyä. Kuinka moni on kompuroinut siellä missä ei pitäisi tai flirttaillut huonolla menestyksellä? Kuinka moni on laittanut viestin ”sille kenelle ei ainakaan pitäisi” ? BINGO! 

Palataan ajassa viime vuoden lopulle. Baari-iltaan, jossa tutustuin tutun kautta erääseen mieheen. Mieheen joka nokkelilla kommenteilla ja puhelahjoilla hurmasi minut. Mies pukeutui hyvin, oli kiinnostunut samoista asioista kuin minä, hän oli hauska mutta osasi myös keskustella. Hän myös täytti vaadittavan yli 180cm kriteerin! Hän piti hyvänä, lohdutti ja nauratti. Hänen kanssaan oli mukavaa, suorastaan pelottavan ihanaa. Sitten astui peliin tunteet. Tunteet joita itse en pystynyt näyttämään. Tapailua kesti useamman kuukauden kunnes tein lopullisen päätöksen tapailun lopettamisesta. En pystynyt vastaamaan tunteisiin, joita mies osoitti minua kohtaan. Pakenin. 

Tänä keväänä näimme muutamia kertoja. Tuli kaipuu. Tapaamisten jälkeen oli kuitenkin tunne ettei mies oikeasti ole minua varten.

Kunnes tänään, reilun promillen humalaavastaavassa tilassa, pistän Snapchatin kautta viestiä. Siellä siksi etteivät viestit jää talteen. Humalassa? Jep.. Kerroin kuinka minua oikeasti harmittaa ettei suhteestamme tullut mitään. Kerron hänelle että olen hakenut ammattiapua ongelmiini. Kerron myös ettei tämä ole anelua takaisin. Halusin vain kertoa hänelle että oikeasti välitin, välitän, hänestä. 

Seuraavaksi puhelin soi, mies soittaa. Hän tosiaan osaa keskutella, sillä puhelu kesti tunnin.

Miksi ihmeessä vanha suola alkaa janottamaan? Mikä miehessä edelleen vetoaa niin, että sorrun laittamaan säälittävästi Snapchatin kautta viestiä? Tiedän, että hänellä on edelleen paljon tunteita minua kohtaa ja olisi jopa valmis yrittämään uudestaan. Miksi aina lähden soutamaan ja huopaamaan asian kanssa? Miksi en voi asian antaa olla, sillä asian vatvominen syö meitä molempia sisältäpäin..

<3A