Yksin(äinen)

Muistan kun olin viimeksi sinkkuna. 

Muutamia vuosia sitten vietin kahden suhteen välissä lähes 1,5 vuotta yksin ja muistan tuosta ajasta vain sen että olin ihan jatkuvasti ahdistunut. Olisin niin kovasti halunnut olla jonkun kanssa ja jakaa kaikkea sitä rakkautta mitä minulla oli jaettavanani. Ihastuin tuolloin kerta toisensa jälkeen ihan vääriin tyyppeihin ja petyin ihmissuhteissa kun se toinen ei tykännytkään minusta samalla lailla kun minä hänestä.

Jep.

Toivottavasti tämä on nyt sitä vanhemisen viisautta sillä tällä hetkellä ajatukseni eivät voisi olla enemmän päinvastoin. Eräs sukulaiseni sanoi että ”sitten on miesten suhteen hyvä tilanne kun saa vähän potkia rumempia pois”. Tuntuu että tarjolla olisi jos jonkinlaista kaksilahkeista aina kahvitteluseurasta yöseuraksi kuin vakavampaankin parisuhteeseen – ainoa ketä ei huvita moinen olen minä itse. Minä olen tällä hetkellä se joka potkii kaikki jonottajat pois. Haluan tulla ja mennä oman mieleni mukaan, elää omien aikataulujeni ehdoilla, olla vapaa. Haluan tutustua ja tutkia uusien paikkojen lisäksi uusia miehiä. Haluan olla itsekseni, haluan olla yksin, haluan olla sinkku. Latasin tinderinkin ilmeisen turhaan – viestejä tulee edelleen vaikka en ole pelannut kyseistä peliä sovellusta pitkään aikaan ja kenellekkään ei huvita vastata.

Toisaalta tänä aamuna kainalosta herätessäni ja verkkaisen aamuseksin jälkeen muistin taas hetken miksi olisi niin ihanaa että olisi joku. Mutta ei ehkä vielä.

<3C