Pelkään rakastua

Kun tapaan uuden miehen, kerron hänelle hyvinkin pian, että tuleva kesä on mun ja aion nauttia siitä sinkkuna. Ei väliä, vaikka mies vaikuttaisi sellaiselta kenen kanssa voisin enemmänkin viettää aikaa. Kerron sen silti. Syyksi kerron kaikille saman: erosin viime kesänä, enkä ole sinkkuna aikaisemmin ollut, joten haluan vielä nauttia siitä ajasta ja opetella tuntemaan itseni. Näin uskottelin myös itselleni.

Keskustelu T:n (se Happnin kautta tavattu mies) kanssa sai minut kuitenkin miettimään asiaa toiselta näkökannalta. Pohjimmiltani olen kuitenkin parisuhdeihminen. Haluan halata, hauan olla lähellä, haluan että joku silittää hiuksia illalla viimeisenä, haluan että joku kaappaa tiukkaan halaukseen kesken ruoanlaiton ja rakastaa. Miksi en sitten voi päästää lähelleni ihmistä joka olisi valmis tekemään puolestani mitä vaan? 

Viime kesän tapahtumat jättivät jälkeensä niin suuret haavat etten vielä uskalla. En kertakaikkiaan uskalla rakastua. Rakastua niin että antaisin itseni toisen käsiin. En uskalla ottaa sitä riskiä että joku voisi satuttaa minua silmänräpäyksessä. Tähän päivään asti olin uskotellut itselleni, että haluan vain nauttia sinkkuna olemisesta, mutta ei se ole oikea syy. Haluaisin pystyä rakastamaan ja olemaan rakastettu, mutta en pysty. 

Aika parantaa haavat, eikös sitä niin sanota? Uskon että jonain päivänä pystyn ja olen valmis rakastumaan. Ja sinäpäivänä se tunne tulee varmasti olemaan jotain uskomatonta. 

<3A