Se Tunne

Olen kysynyt A:lta monta kertaa viime kuukausien aikana saman kysymyksen.

”Mitä jos Sitä Tunnetta ei enää ikinä tule?”

 

Sillä Tunteella en tarkoita kaikkia niitä ”se tunne kun maanantai”-memejä vaan sitä kun ihastuu johonkuhun niin täysiä ettei järki kulje. Sitä kun menee ihan jalat alta toisen seurassa. Sitä kun whatsapp piippaa, tsekkaat ruudun ja viesti onkin SILTÄ ja sydän hyppää kurkkuun ja on pakko hymyillä sellaista typerää tyttöhymyä. Sellaista satasesta seinään-ihastumista.

 

Olen odotellut sitä useamman kuukauden. Olin ihan varma pitkään ettei minulle sitä vain enää suoda: että vähän tykästyisin johonkuhun kivaan mieheen, ruvettaisiin seurustelemaan ja sitten rakastuisin kuin Tähtiin kirjoitetussa virheessä: slowly, then all at once. Että se tulisi ajan myötä sitten. Etten välttämättä enää rakastuisikaan täysiä.

(Minulla itse asiassa oli tässä yksi tällainen tapaus jonka kanssa odottelin tuota all at once:a turhaan. Mutta muuttomiehestä myöhemmin.)

 

Sitten se kuitenkin iski. Täydellinen jalat alta-ihastuminen.

Kaksi kertaa saman viikon aikana.

 

Ensin treffasin erästä lajilleen omistautunutta miestä jonka kanssa synkkasi saman tien niin sängyssä kuin sen ulkopuolellakin. Vietettiin yhdessä yksi ainoa yö ja se oli omalta kohdaltani sitten siinä se tunteettomuus. Tyyppi kuitenkin perui meidän toissapäiväiset toiset treffimme tunnin varoitusajalla ja minulle iski päälle bitch-mood että olisihan tässä noita ottajia. Olin viestitellyt pitkään erään juuri kaupunkiin muuttaneen miehen kanssa ja kysyin josko nähtäisiin sen sijaan. Hänen kanssaan vietimme muutaman tunnin sohvalla jutellen ja olin ihan myyty.

 

 

Nyt on makeaa mahan täydeltä. 

 

<3 C