Mikä särkee maailman ikkunan

Hymy johon ei vastata.

Että ihminen, jota olet rakastanut puolet elämästäsi enemmän melkein kuin itseäsi, ei pidä sinua enää tärkeänä ja rakkaana itselleen.

Kun hän ei osaa enää kuvailla sinusta mitään hyvää eikä näe enää ”meitä”. 

Ihan kuin aina ennen, puolihuolimattomasti ääneen sanottu rakkaudentunnustus johon ei vastata. 

Kun ojentaa käden peiton alla koskettaakseen toisen kuumaa ihoa ja hän kavahtaa kauemmas. Tai kun ojentaa käden hänen puolelleen, eikä tapaakaan muuta kuin kylmän lakanan, tyhjää vieressään. 

Kun rappukäytävässä kuuluu askeleet ja hän tulee takaisin, heittäytyy viereen nyyhkyttäen.

Kyynelistä märät hiukset ja tyyny. 

Hääkuvat seinällä. 

Sormus sormessa. Tai sen paikka, tyhjänä. 

”Hylkää minut. Älä rakasta minua. En ansaitse sinua”.