Piiiiiitkä perjantai.

Yökylävieras oli luonamme hieman vajaan vuorokauden. Leikittiin jälleen kotia, eikä mikään tuntunut oudolta tai valheelliselta juuri sillä hetkellä. Olin psyykannut itseni olemaan rento ja kiltti – onnistuinkin siinä omasta mielestäni hienosti. Syötiin herkkuja, otettiin rennosti koko perhe sohvalla loikoen, laitettiin lapsi yhdessä yöunille, hän otti muutaman iltaoluen ja jatkettiin niin pitkään rentoilua televisiota katsellen kun vaan itse jaksoin valvoa. Käytiin yhdessä nukkumaan otsat vastakkain, ihan lähekkäin. 

Ei seksiä. Siinä ei ollut mitään erikoista, hän ei ole ollut koskaan erityisen halukas iltaisin, pienessä hiprakassa. Eikä sillä, ettenkö olisi ehdotellut, lähes kerjännytkin sitä. Tällä kertaa ymmärsin kyllä ettei auta edes loukkaantua, asetelma oli hyvinkin normaali; Minä kiimaisena kuvainnollisesti takapuoli pystyssä, hän huvittuneena mutta kieltäytyen kuitenkin. Tyydyin lopulta silittelyyn, päähierontaan (se nyt oli kuitenkin lähestulkoon orgastinen kokemus pitkästä aikaa) ja runsaaseen halailuun. Onhan se tyhjää parempi. 

Töissä meni yli. Päästyäni kotiin näin heti eteisessä valmiiksi pakatut tavarat ja pienen hetken tuntui taas harmaalta. Osa minusta oli elätellyt hiljaista toivetta että hän tahtoisi jäädä toiseksikin yöksi, tai jopa… Menin vaihtamaan vaatteita ja yllätyksekseni hän kävelikin perässäni, riisui minut alasti ja antoi eilisenkin edestä. Vaikka tiesin hänen seuraavaksi pukeutuvan ja lähtevän kohti poikamiesboksiaan, en voinut olla hymyilemättä. 

Kysyin häneltä lähtöhalauksen lomassa enkö edelleenkään saa sydämiä whatsappiin, ja hän ilkikurisesti naurahti että olen hömppä ja ettei niitä voi saada kerjäämällä. Helvetti, totta tuokin. Olen itse onnistunut pidättäytymään ylitsevuotavista rakkaudentunnustuksista, sillä en halua ahdistaa häntä niillä. Seuraavaksi yritän jättää sydämiä vähemmälle viesteissä. Odotellaan sitten. 

Päästyään kämpilleen hän sai kirjoitettua minulle sähköpostia jossa kiitti, kertoi viihtyneensä ja tunteneensa olonsa helpoksi, ei ollenkaan ahdistuneeksi. Että varmaan uudestaankin voisi tulla yökylään – ”jos vaan sulle sopii”. 

Eikä yhtään sydäntä edelleenkään. 

Tajusin juuri, että treffailen satunnaisesti aviomiestäni.

Tai että me ollaan kyllä niin ”friends with benefits”.