Niin pieniä asioita!

Edellinen kirjoitukseni oli jopa omissa silmissäni jälkikäteen luettuna synkkä ja paikoittain pelottava viestiltään. Toisaalta, tunnepäiväkirjaksi minä tätä blogiani nimittäisinkin, ja miksi ihmeessä sensuroisin tuntemuksiani joiden ulospurkautuminen on enemmän kuin välttämättömyys. Silti jokin osa minua tahtoo pyydellä anteeksi, selitellä ja vakuuttaa että täällä ollaan ihan ok.

Paras ratkaisu hetkeen oli pakata lapsi ja koira autoon ja suunnata pois kotiympyröistä edes pariksi päiväksi. Antaa muiden huolehtia arjesta, ihan olla vaan. Olen siinä mielessä onnekas, että minulla on riittävästi ihmisiä kantamaan jos en itse jaksa. On ihan riittävän hyvä tukiverkko, kunhan vaan saan itselleni myönnettyä että tarvitsen heitä. Viikonloppu voimaannutti minua merkittävästi.

Olin sopinut mieheni kanssa edellisessä postauksessani mainitun ”erokeskustelun” päätteeksi, että hän tulee heti maanantaina luoksemme kotiin auttamaan pihan kevättöissä. Tätä ehdottaessani varovaisesti pyysin myös, että hän jäisi yöksi, mutta sillä hetkellä hän torjui ehdotuksen. En tiedä mitä hänen ajatusmaailmassaan ehti viikonlopun aikana tapahtumaan, mutta maanantaiaamuna hänen mielensä olikin muuttunut ja hän itse halusikin jäädä yöksi luoksemme. Tosin sen verran asetin ehtoja, että halusin että vain ollaan yhdessä, ei aleta jälleen puimaan suhteemme laatua tai tulevaisuutta millään tapaa. Pieni breikki on paikallaan nyt varmasti molemmille. Hän hyväksyi ehdotukseni ilman mutinoita (eikä mikään yllätys).

Muistatteko kun mainitsin etten ole saanut sydämiä? Tarkoitan nyt niitä whatsapp-sovelluksen sydämiä, niitä ei ole tullut koko talvena.

Maanantainapa sitten tuli. Suukkohymiö sydämellä ryyditettynä.

Kysyin, oliko se vahinko ja hän hiljaa pudisti päätään. En kysellyt enempää. En myöskään kertonut hänelle, että nähtyäni hymiön jouduin ottamaan hieman seinästä tukea parahtaessani ääneen parkumaan onnesta.

Pieniä asioita. Minulla on tapana kasvattaa niistä mielessäni valtavan suuria ja merkityksellisiä, usein tarkoittaen myös sitä että päädyn pettymään. Jospa tässä olisi kuitenkin jonkin paremman alkua luvassa…