Shake it off

Viikko kulunut siitä, kun vihdoinkin saimme avioeron vireille. Paperit käräjäoikeudelta tulivat eilen. Eron toiseen vaiheeseen pääsemme 26.11.

Tähän viikkoon on mahtunut paljon itkua, mutta myös muita tunteita. Puolivälissä viikkoa mieheni oli yövuoroaamuinani koiraa hoitamassa kotona ja toisena aamuna päädyimme sänkyyn. Se oli täysin suunnittelematon yllätys, edellisestä kerrastakin oli jo ehtinyt vierähtää… no mitä tuota aikaa nyt pääsiäisestä on. Jälkeenpäin olin vain tyytyväinen siitä että ylipäätään sain, se keneltä sain tuntui ihan vähäpätöiseltä asialta. Partneri olisi voinut olla ihan kuka vaan, tunnesidettä ei ollut, pelkkä suoritus (ja sen tuoma fyysinen hyvä olo) oli se mikä merkitsi. Tapahtunut oli kuitenkin parilla viestillä läpikäytävä jälkikäteen, varmistettava ettei kumpaakaan kaduttanut tai jäänyt hyväksikäytetty olo. Mieheni mielestä tärkeää oli päästä sanomaan, että ”ettet sitten vaan ala mitään toiveita nostamaan taas ylös…”. 

Ei, en ala. On ihan selvää, ettei tämä avioeron ensimmäinen vaihe ole meille mitään ”harkinta-aikaa”. Kyllä tämä on silkkaa toimeenpanoaikaa. Vaikka rakastankin häntä edelleen hirmuisen paljon, on sydämeni siinä määrin särjetty ettei hänellä ole enää asiaa takaisin elämääni. Rakkauskin tulee kuolemaan hiljalleen, olen siitä varma. 

Minä jatkan elämää eteenpäin. Kun avioerosta kerrottiin lapselle, mainittiin samalla että nyt on lupa yrittää olla onnellinen jonkun toisen ihmisen kanssa. Tytär saneli säännöt, että isi saa kyllä rakastua uudelleen mutta äiti ei. Hänhän jää asumaan minun kanssani, joten sinänsä tämä ”mä en KESTÄ jos sinne uuteen kotiin muuttaa joku joka alkaa määräilemään ja luulee olevansa mun isi…” -kommentti oli ymmärrettävä. Isi kun asuu yksin niin on lapsen mielestä vaan hyvä asia, että siellä asuisi joku muukin, ”ehkä joku jolla olisi koira…”. Ymmärsin että lapsi ei ymmärrä kaikkea, mutta silti viilsi sydäntä. 

Tinder. Se sitten onnistui kuitenkin. Sovellus on puhelimessa ja muutama matchikin jo. Kevyttä keskustelua vain, ei muuta. Pelottaa. 

Ja kaveripoika. Toistaiseksi viestin päässä, äänenä luurissa. Voimauttavana tukena. 

Kyllä minä selviän. 

– Lopuksi vielä, ihan oman blogini ulkopuolinen viesti; AVALON! Toivottavasti kaikki on hyvin. Olet ollut ajatuksissani.