Oli absurdia tulla eilen töistä kotiin. Hakea lapsi hoidosta, ajaa kotipihaan. Aviomieheni, lapseni isä työnteli ruohonleikkuria kumisaappaat jalassa, paidan hihat rennosti käärittynä. Koira heilutti häntää terassin portin takana. Mies nosti katseensa meihin, heilautti kättään ja tervehti äänessään hymyä ja iloa.  Kurkkuani kuristi jälleen, kävelin suorinta tietä sisälle. Koko eilisen päivän sydän tuntui pakahtuvan, käsiä tärisytti […]

Tällä tarinalla on se surullinen loppu.  Hän sai viimenään kerrottua, että avioero on sitä mitä hän tahtoo.  Tietystihän minä sen jo tiesin, mutta nyt se on sanottu. Perjantaina tapaamme ja yritämme saada käytännön asioihin selkoa. Edelleen mietin, alanko tässä kohtaa hankalaksi, ei minun nimeä siihen paperiin tarvita, hakekoot itse kun kerran haluaakin. Se olisi kuitenkin […]

Kyllä minä ihan rehellisesti myönnän vellovani tässä surussa. Väitän, että voisin yhtä hyvin nostaa pääni pystyyn, suunnata katseen kaukaisuuteen ja todeta että selvä, se oli sitten tämä parisuhde tässä, ei muuta kuin uutta kohden. Tavallaan osa minusta uskoo että noin saattaisi olla hetkittäin jopa helpompaa.  Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, ehdotin miehelleni taloudellisin perustein kotiin paluuta […]

Makasin äsken sohvan nurkassa ja sain kunnon itkukohtauksen, itkin ihan ääneen – helppoa, kun on yksin, kun ei tarvitse selittää lapselle että äiti on nyt vain vähän aikaa surullinen eikä mitään hätää ole. Itku lähti ikkunaverhoista; Olohuoneessani on kaksi isoa ikkunaa, joten minulla on useampi tuplapari verhoja komerossa. Siitä ajatus eteni siihen, miten tämä koti […]

Ihana aamu. Ei kiirettä, herättiin lapsen kanssa hyvin nukkuneina, levänneinä, ilman herätyshälytyksiä. Koira venytteli yhtä kiireettömänä vieressämme kellahtaen vuoronperään molempien emäntiensä kainaloon. Rapsutuksia, uniset aamusuukot. Hyvä olo.  Jotenkin siinä ajattelin, että haluan tämän päivän kuluvan juuri noin loppuun saakka. Hyvän olon merkeissä.  Tämän viikon aikana emme loukanneet sanoin tai teoin toisiamme ollenkaan. Hän hoiti velvollisuutensa […]

Miksi mulle on niin tärkeää tämän liiton eheytyminen ja jatkuminen? Miksi minä roikun muistoissa kiinni, vakuutan itselleni että hän on se oikea minulle ja häntä rakastan jos hän kerran itsekin asiaa epäilee? Enkö voisi vain uskoa että voisimme olla enemmän onnellisia jossain muualla, jonkun toisen kanssa? Vaikka en pidäkään itseäni kovin vahvana ihmisenä, olen päättäväinen […]

(postauksessa ei kokata eikä leivota) Ensimmäinen vappu yksin, ikinä. Lapsi oli mun työvuorojen takiakin – luonnollisesti myös normaalin kiintymyssuhteen vuoksi ja etävanhemmuutta tukien – isällään. Nähtiin vappuaattona iltapäivällä kauppakeskuksessa, mutta mieheni oli tehnyt valinnan että viettävät yön hänen kämpällään. Varsinaisesti en ollut edes ehdottanut tai pyytänyt häntä miettimään vaihtoehtoa että olisi kotona yötä, mutta tietenkin […]

Laitetaan muistiin; 26.4. oli päivä jolloin pilasin parisuhteenrippeet lopullisesti.  Ainakin luulen. Tai siltä nyt vaikuttaa.  Hylätyksin tulleena ja siitä katkeroituneena ja epätoivoisena verbaalisesti löin miestäni tänään vyön alle. Väitin hänen vähät välittävän tyttärestään. Saman tien tuon sanottuani kaduin sanojani, mutta sanathan ovat kuin hammastahna; kun se tulee ulos tuubista, sitä ei saa enää takaisin.  Sanoin […]

Ai ettien että. PIELEEN MENI aavistukseni että asiat olisivat muuttumassa yhtään paremmaksi. Opi nyt, nainen, älä oleta, kysy ensin. Älä  haaveile, pysy realiteeteissa. Pitäisi osata vaan antaa hänen olla eikä lähteä pyytämään palautetta että miten meni, osasinko miellyttää ja oliko kotona kivaa. Tuollaisia kun lähtee kyselemään, toivoo jo valmiiksi toisen vastaavan tietyllä tavalla. Sitten kun […]

Edellinen kirjoitukseni oli jopa omissa silmissäni jälkikäteen luettuna synkkä ja paikoittain pelottava viestiltään. Toisaalta, tunnepäiväkirjaksi minä tätä blogiani nimittäisinkin, ja miksi ihmeessä sensuroisin tuntemuksiani joiden ulospurkautuminen on enemmän kuin välttämättömyys. Silti jokin osa minua tahtoo pyydellä anteeksi, selitellä ja vakuuttaa että täällä ollaan ihan ok. Paras ratkaisu hetkeen oli pakata lapsi ja koira autoon ja […]