Kevätauringon lämmössä

Ihana aamu. Ei kiirettä, herättiin lapsen kanssa hyvin nukkuneina, levänneinä, ilman herätyshälytyksiä. Koira venytteli yhtä kiireettömänä vieressämme kellahtaen vuoronperään molempien emäntiensä kainaloon. Rapsutuksia, uniset aamusuukot. Hyvä olo. 

Jotenkin siinä ajattelin, että haluan tämän päivän kuluvan juuri noin loppuun saakka. Hyvän olon merkeissä. 

Tämän viikon aikana emme loukanneet sanoin tai teoin toisiamme ollenkaan. Hän hoiti velvollisuutensa eli lapsen hoidon parina päivänä, mutta piti etäisyyttä minuun ja kotiin, vietti yönsä kotona (lapsi toki houkutteli isäänsä kotiin pariinkin otteeseen), eikä parisuhteesta keskusteltu mitään. Perjantaina osallistuimme perheenä lapsen tanssikoulun kevätnäytökseen ja söimme iltapalaburgerit yhdessä pöydän ääressä. Helppoa ja simppeliä, ei pitkiä jäähyväisiä. Ei kyyneleitä. 

Aloitin terapian. Terapia on ehkä väärä sana, en tiedä mitä tarkemmin tai oikeammin kuvaavaa käyttäisin. Työntekijä on psykoterapeutti ja yleensä ottaa vastaan pariskuntia, mutta minä menin yksin. Tavoitteeni kuitenkin on saada hänetkin osallistumaan edes yhteen istuntoon, jossain vaiheessa. Tavallaan ajattelen, että se hänenkin velvollisuutensa, saattaa tämä tilanne loppuun kunnialla. Hän tietää terapiasta ja oli siitä itseasiassa hyvin kiinnostunut ensimmäisen istunnon jälkeen. Seuraava istunto on näkyvissä iCalissa, johon molempien menot kirjautuu.

En kokenut yhden tunnin jälkeen maailmaa mullistavaa helpotusta ahdistukseeni, ehkä se olisikin ollut hyvin epätyypillinen vaikutus. Tunnistin kuitenkin, että vieraan ihmisen esittämät kysymykset eivät ärsyttäneet yhtään, niihin oli helppo miettiä vastauksia ja niistä sai uutta ajateltavaa. Tajusin heti tehneeni oikean ratkaisun, ainoa mikä enää harmittaa niin se, etten tehnyt tätä aiemmin. Tämän terapeutin kanssa keskitymme parisuhteeseen ja siinä tapahtuviin muutoksiin, mutta olen varannut ajan myös psykologille parin viikon päähän. Myös minussa on jotain mikä kaipaa kenties pientä syväluotausta. Vahvistusta nyt ainakin.

Silti, taas on viikko mennyt. Taas hän sai lisää aikaa päämäärättömään limboamiseen, eikä mikään käytännön asia edennyt mihinkään suuntaan.

Ravistan tuon ajatuksen heti pois.

Nyt on ihana päivä.