Mistelinoksan alla

Minulle kuuluu hyvää.

Avioero astui tässä kuussa voimaan. Päätöstä joutui odottamaan tuskallisen pitkään – neljä viikkoa meni sähköpostin lähettämisestä päätöksen saapumiseen.

– Kyllä. Avioeron saa sähköpostitsekin hakemalla. Tekstiviesti- tai mobiilisovellusta odotellessa.

Siviilisäädyn ”vapautuminen” ei tietenkään arjessa näkynyt mitenkään. Toki päätöksen viipyminen nostatti muutaman kysymyksen ohimennen heitettynä, että mikähän tuo lienee status. Jouduin vielä silloin vastaamaan että ”naimisissa mutten sinun kanssasi”.

Minulle kuuluu hyvää, sillä olen päättänyt olla onnellinen. Tämän miehen kanssa se ei ihan joka päivä ole helpoin mahdollinen rasti, on paljon asioita jotka suhdetta monimutkaistavat. On hassua, että yhdessä (mukaanlukien lapset molemmilta puolin) olemme onnellisia, on hyvä olla. Arjen sovittaminen sun ja mun exien kanssa yhteensopiviksi on kuitenkin osoittautunut tunteita nostattavaksi urakaksi. Toki tässä meitä on vielä kaksi hyvin eri tavoin entisiin puolisoihin suhtautuvaa; Minä, joka mukaudun tilanteisiin helposti, vältän riitoja ja pyrin puhumaan toisesta kunnioittavasti, ja hän, joka mielellään lähettäisi lyhyen matkan risteilyohjuksen tai afganistanilaisen terroristiryhmän jokaisen exänsä kotiosoitteeseen. Mutta toki hakien lapset ensin luoksensa pysyvästi. Huoh.

Vuorovanhemmuuden toteuttaminen on yllätyksekseni tuntunut luontevalta ja (apua, Sinkkosen Jari ei tykkää tästä nyt yhtään) vapauttavalta. Saimme lapsen isän kanssa hyvin sovittua näistä joulunajan pyhistäkin niin, että lapsi on molempien luona tasapuolisesti. Lapsikin on tyytyväinen kun vaihtopäiviä on useammin. Hänen mielestään viikko samassa paikassa on piiiiiiiiiitkä aika, ikävä toista vanhempaa kohtaan ehtii kasvamaan isoksi viikon edetessä. Ollaan kuitenkin edelleen pidetty napakasti kiinni aikuisten välisestä sopimuksesta, uskon että se on myös lapsen parhaaksi. Sen sijaan on ollut järkyttävää nähdä myös tätä toista tyyliä toteuttaa vanhemmuutta; Mieheni ei ole saanut tavata nuorinta lastaan ollenkaan sen jälkeen kun muutti luokseni ja kun kihlautumisemme tuli julkiseksi. Lapsen äiti evää tapaamiset erinäisin verukkein. Yhteyttä hän pitää vain halutessaan lisää rahaa, lapseen liittyviin viesteihin ei ole vastannut viiteen kuukauteen. Edessä on asian selvittely lastensuojelun avustuksella. Olen saanut pidellä sylissäni moneen otteeseen murtunutta miestä tänä syksynä…

Hän on minun ja minä olen hänen. 

Kihlauduimme marraskuussa.