Ei kannattanutkaan huolestua. Tunsin exäni. 

Ensin raivotaan, huudetaan, uhkaillaan ja kiristetään. Kun vettä virtaa sillan ali riittävästi, hän tasaantuu, järkiintyy ja pyytää anteeksi. Niin kävi nytkin. 

– Vaan ei sillä, ettäkö olisi yhtään enempää sinut uuden miesystäväni suhteen, mutta kukapa sitä häneltä tosiaan on pyytämässäkään. 

Ex muutti lopullisesti pois viime viikonloppuna. Oli aivan absurdi tilanne; Nukuin yövuoron jälkeen uniani makuuhuoneessa, ovi visusti kiinni. Kuulin tasan milloin muutto alkoi ja pelkäsin koko ajan että vähintään anoppi on kohta oven suussa minua ryöpyttämässä (siis siitä hyvästä, että viime kädessä se nyt olen kuitenkin minä joka tätä avioliittoa en halunnut jatkaa eli en antanutkaan loputtomasti aikaa toisen retkeilylle vieraan naisen sylissä…) tai jotain muuta ikävää. Puoli tuntia villiä kolinaa, ryminää ja askelia alakerrassa ja sitten hiljaisuus. Kukaan ei tullut. Hetken vielä makasin ja kuulostelin, sitten kurkistin ikkunasta, ja uskaltauduin alakertaan. HUH, hirveä sotku. En ollut (enkä edes ajatellut että minun kuuluisi) tyhjentänyt paria kirjahyllyä ja kaappia, jotka mies oli ilmoittanut haluavansa, joten niiden sisältö oli keskellä olohuoneen lattiaa. Huonekalujen takaa paljastui myös kuuden vuoden pölyt eikä minulla ollut enää imuria. 

Mutta hän muutti. Irtaimistoa on juossut hakemassa silloin tällöin, joskaan ei tule enää ilman ilmoitusta, soittaa ovikelloa tullessaan. Ei halua törmätä miesystävääni ja sen ymmärrän. Aika tekee tehtävänsä tässäkin asiassa, se on varmaa. 

Ositussopimus on irtaimiston osalta tehty, eikä siinä tullut minkäänlaista vääntöä. Meillä oli molemmilla yhtäläiset mahdollisuudet haluta ja pyytää omaksi kaikkea mitä yhdessä olimme hankkineet. Kummallekaan ei jäänyt olo, että jäi vähemmälle. Auto jää minulle ja siitä maksuja hänelle on tulossa jahka saan rahoituksen kuntoon. Seuraavan kuukauden ajan seuraamme tilannetta sen suhteen, onnistummeko jakamaan lapsenhoidollisesti vastuuta miten tasan, jos onnistumme, elatusmaksujen suhteen ei ole vaatimuksia. Lastenvalvojan luokse olemme menossa parin kuukauden päästä kirjaamaan sopimuksemme paperillekin. 

Ja sitten odotamme marras-joulukuun vaihdetta, jolloin voimme hakea lopullista eroa. 

Istuin tänään uuden kotini tyhjässä olohuoneessa katsoen ulos aurinkoon ja hengitin. Vaikka kämppä on tällä hetkellä ihan hirveä, se tuntui jo niin kodilta. Hyvältä ja oikealta. ”Helppoa ja yksinkertaista, rakkaani!” kuten uusi mieheni sanoo.