Sietämätön tyhjyys
Niin kävi, että mieheni lähti eilen. Niin ihan oikeasti, perkele, kävi. Pakkasi kassinsa, halasi lapsen ja minut, suuteli lähtiäisiksi, irrotti otteen minusta vasta kun voimattomana pudotin käsivarret ympäriltään sivuilleni roikkumaan. Lupasi tulla maanantaina kotiin. Lapsi huikkasi isälleen vielä sohvan nurkasta että ”isi yritä taistella sun sydämen puolesta, älä laske äitiä pois sun sydämestä”. Nojasin tiskialtaaseen ja itkin. Voimattomana, […]