Uhhmm… Hämmennystä!

Tässä postauksessa tulee nyt väistämättä ilmi kaksinaamaisuuteni, moraalittomuuteni ja toisaalta, ehkä myös se miten hukassa oikeasti vielä olen, vaikka toisinaan annankin ymmärtää eheytymiseni olevan jo hyvälläkin mallilla. 

Olen ollut seitsemän vuotta aktiivinen fb:n käyttäjä. Mieheni ei ikinä ymmrtänyt miksi pitää jakaa asioita muiden kanssa niin ”julkisesti” (olkoonkin, että olen aina ollut kohtalaisen varjelevainen yksityisyysasetuksissani ja kaverilistani suhteen) ja oli ehdottomasti sitä mieltä ettei hän tule ikinä luomaan itselleen profiilia. Yksin asuminen ilmeisesti sai hänet ymmärtämään Facebookin edut ja kaipaamaan sosiaalisia suhteita siinä määrin, että hän loi kuin loikin oman profiilin.

Likimain raivostuin; Hänen profiilikuvansa oli otettu ”sen naisen” olohuoneen sohvalla.

Tunteet myllersivät tuon iskiessä tajuntaani. Ensinnäkin, he siis edelleen ovat läheisiä. Onko minua pidetty totaalisena idioottina viimeiset 9kk vai olenko todella niin naiivi että en ole nähnyt mikä on ollut ihan ilmiselvää? Olin aivan valmis hakemaan kirveen ja lähtemään kaivertelemaan tunteitani tämän naisen auton kylkiin keskellä yötä, vain parin ystävän puhelu ja asiaan puuttuminen järkipuheella saivat minut kutakuinkin rauhoittumaan. 

Meni viikko, ja meistä tuli ex-mieheni aloitteesta ja toiveesta fb-kavereita. Tiesin kaveripyynnön hyväksyessäni että tämä on potentiaalisesti ISO virhe, mutta päätin pelata kortit loppuun asti. Alle viisi minuuttia kului, kun hän alkoi viestitse tivaamaan, miksi olen liittynyt Tinderiin (henkilökohtaisesti kuvittelin, että hän olisi jo tietänyt siitä aiemmin, olinhan törmännyt kuvia selatessani hänen lähimpiin työkavereihinkin…). Seurasi hyvin tunteikas iltapäivä, kun kävimme läpi erinäisiä sääntöjä, mitä tulee siihen, missä määrin tässä ollaan tahoillamme vapaita tekemään mitä haluamme. 

Viimenään sain väännettyä hänelle ratakiskoa, että olen ollut hyvin, hyvin yksinäinen koko kevään. Etsin viestittelyseuraa ihan vain koska en siedä olla koko ajan yksin. Tiedän kuormittaneeni jo näitä lähimpiä ihmisiäni tänä keväänä ihan äärettömästi, siksi Tinder tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Miehelle piti myös selvittää että Tinder ei määrittele kenenkään puolesta mitä sieltä haetaan. Jokainen käyttäjä määrittelee sen ihan itse.

Keskusteleminen on aina hyödyllistä, ei käy kieltäminen. Lopputulos oli mitä yllättävin. 

”Onko sulle liian rankkaa, jos vaihdetaan kuulumisia ja kirjoitellaan niitä näitä enemmän kuin tähän asti? Myö ollaan oltu aika vähän viime aikoina tekemisissä.”

 

– kyllä. 

Tiedän että nyt pitää ottaa hieman varauksella tämä uudelleen löytynyt halu olla mun kanssa tekemisissä. 

Jalka jarrulla jo valmiina.