86. päivä

Lähdin taas käymään Isän luona.

Olen viettänyt täällä ison osan tästä vuodesta, ollut apuna ja seurana. Siskon kanssa ollaan autettu virallisten asioiden hoidossa. Ne oli kaikki sellaisia jotka Äiti hoiti meillä.

Sairaalassa ollessaan Äiti oli sanonut rakkaalle ystävällemme, että hän luottaa meidän tyttöjen pitävän Isästä huolta. Tottakai pidämme. Ja pojatkin.

Meille on muodostunut Isän kanssa ihan uudenlainen suhde, sellainen jossa jutellaan paljon ja kaikenlaista. Ei uskoisi, että ollaan joskus oltu kuin kissa ja koira, tuskin puheväleissä keskenämme. Nyt tunnen vaan olevani tosi etuoikeutettu kun olen voinut olla täällä.

Eilen kun istuttiin illalla katselemassa telkkaria, Isä sanoi taas sen saman, mitä on sanonut ennenkin. Että on niin paljon mukavampi kun siinä toisessa tuolissa istuu joku. Vaikkei mitään sen kummempaa edes puhella, niin se, ettei ole yksin on niin mukavaa.

Loppiaisena Äiti istui tuossa samassa teeveetuolissa kun me lähdettiin ja katsoi Sydämen Asialla. Sen hetken kaikki vaikutti ihan normaalilta, mitä nyt hänellä oli viltti ympärillä kaulaa myöten. Sellaista en muista juurikaan Äidin tarvinneen, jaloilla ehkä.

Seuraavana aamuna hän palasi sairaalaan, eikä tullut sieltä enää kotiin.