Itkua ei sitten jatkunutkaan määräänsä enempää.  Maaliskuun lopussa pidettiin meidän tyttöjen kokoontumisajot ja siellä kyllä itkettiin oikein urakalla, mutta jo pääsiäinen meni kuivin silmin. Vaikka oltiin mökillä. Ajatus on edelleen kyllä yhtä absurdi, siihen ei ole tottunut lainkaan. Mutta toisaalta, mulla meni toista kymmentä vuotta tottua siihenkin, että aviomies on tuossa huudeilla joka päivä. Ne […]

Tällä viikolla näin Äidistä unta. En muista, että olisin aikaisemmin nähnyt. Äiti oli siinä ihan oma itsensä, musta silkkinen aamutakki ja pehmeä poski. Halasimme ja hän sanoi jotain. Ympäristö oli outo, joku takkahuone jossa en muista käyneeni. Heräsin outoon oloon, ettei kaikki ole oikein.  Ei ole ei.

…johon on mahtunut kaikenlaista. Sanotaan, että ensimmäinen vuosi on kaikkein hankalin, kaikki merkkipäivät ja juhlapäivät ja sellaiset eivät tunnu samalta. Tällä viikolla katselin (kahdesti) elokuvaa josta tuli heti mieleen, että Äiti varmaan tykkäisi. Sellaiset hetket tuntuu oudoilta. Pahinta on muistaa juttuja. Se päivä kun kaikki oli vielä hyvin. Kun ajettiin lentokentälle. Tai kuinka vaikeeta oli […]

Vuosi sitten Äiti oli lähti viimeistä kertaa kotoa tietäen, ettei enää palaa. Mitä mahtoi liikkua mielessä, en tullut kysyneeksi.  

Karnevaalihumun sijaan lähdin Isän kanssa kirkon muistotilaisuuteen. Siellä luettiin kaikkien seurakunnan kuolleiden nimet aakkosjärjestyksessä ja heille sytytettiin kynttilä. Nimien välissä soitettiin joku laulu, luultavasti siksi, ettei yleisö vallan pitkästy. Nimiä oli kolmisen sataa ja mietin, että jos kaikilta niiltä vainajilla jäi yhtä suuri murheellisten joukko kuin meillä, niin se tekee pikkukaupungin verran porukkaa. Että ei […]

Laitettiin mökki talviteloille viikko sitten. Isä soitti tänään, että mites, mahdoimmeko tyhjentää padan ja tuliko yläkerran ovet kiinni. Tulivat ne. Ja rotanmyrkytkin paikoilleen. Huomasimme kyllä mitkä hommat olivat olleet Äidin heiniä. Hiukan olivat kesän jäljiltä vaiheessa. Ensi kesänä osataan pitää silmällä niitäkin. Ihan hyvin selvittiin kyllä kaikesta, meitä oli sentään useampi käsipari touhuamassa. Melkein puolimatkassa […]

Kävin katsomassa Isää viime viikonloppuna. Saunottiin. Muisteltiin menneitä. Kesä alkaa olla ohi ja Isällä on edelleen ihan hirmuinen ikävä Äitiä eikä ihme. Siitä tuli tänään kuluneeksi 60 vuotta kun Äiti ja Isä tapasivat. Se on pitkä aika se.

Kävin Lauttasaaren rannassa lauantaina, eipä ollut ihmisiä vaikka oli melkien parikymmentä astetta lämmintä. Katselin tyhjää rantaa ja alkoi itkettää. Ensimmäisen kerran tänä vuonna itkin jotain muuta kuin ikävää.  

Isä kävi meillä tuossa taannoin. Viipyikin useamman päivän. Toi kukan, se on vieläkin tuossa pöydällä, melkein hengissä. Kaksi kolmasosaa kumminkin. Olen aika hyvä listimään kasveja. Joskus ne vaan yhtäkkiä kuolee pystyyn, kuten anopin tuomalle orkidealle kävi kun pestiin ikkunat. Sai vissiin liikaa vetoa vaikka oli eri huoneessa.  Ota noista selvää. Anoppi vei mut viikonloppuna taidematkalle […]

Sitä itkee ääneen ja vatsanpohjasta kun kukaan ei ole kuulemassa, ja ihmisten ilmoilla sitä koittaa pidätellä. Pienempien murheiden kanssa se on juuri päinvastoin. Luulen, että se johtuu siitä, ettei tässä mikään lohduttelu auta eikä toimi. Pieniä murheita ei ole tainnut ollakaan koko vuonna. En ainakaan muista.