Äidin kuolemasta. 14 vuotta meidän vihkipäivästä. Sattuivat nyt sitten samalle päivälle. 14 onnellista, hyvää vuotta. Ne ensimmäiset. Juhlitaan niitä. Ja Äidille tiedoksi, jos et ole huomannut, että kyllä me vieläkin ollaan kovia pussailemaan.

Oltiin pari viikkoa reissussa, enkä itkenyt kertaakaan – jos menomatkaa ei lasketa. Koneessa oli vielä hirmuisen haikea olo, mutta sitten se helpotti. Mikä lienee ollut syynä, en yhtään tiedä. En minä vältellyt aihetta enkä ajatusta, matkaseuran kanssa puhuttiin siitä monta kertaa, mutta siitäkään ei tullut kuin silmäkulma vähän kosteaksi. Aurinkoa otin perintöbikineissä. Tapahtumarikas oli matka, […]

Takana vappu, äitienpäivä, se päivä jona Äiti olisi täyttänyt 75 vuotta sekä veljentytön lakkiaiset. Joskus menee parikin päivää peräkkäin jo ilman näitä sateita. Nämä juhlapäivät eivät ole niitä päiviä. Ollaan laiteltu kotia vähän uuteen uskoon. Olisin halunnut kertoa siitä Äidille, mutta jospa hän katselee sitä tuolta jostain. Haluaisin ajatella niin.

Yllättävän kivuttomasti se lopulta meni. Kotiinlähtö siis. Oikein ihmettelin matkalla, että ei tunnu oikein miltään. Aurinkokin paistoi. Ilma oli kauniimpi kuin ehkä ikinä tähän aikaan vuodesta. Pysähdyttiin jätskille. Annos oli niin suuri, että syön varmaan sen verran jäätelöä taas koko vuonna yhteensä. Kun minä olin pikkutyttö, mökillä kävi kauppa-auto ja vain sieltä niitä sai. Muistan […]

Täältä todellakin puuttuu jotain olennaista. Tultiin mökille iltapäivällä isän kanssa. Matkalla poikettiin kahvilla siinä samassa paikassa jossa Äiti ja isä aina poikkesivat. Kahvilan pitäjä tervehti tuttavallisesti. Sanoi, että jotain tuttua mussa kyllä on, kun isä vitsaili, että on vaihtanut matkaseuralaisen nuorempaan. Kyllä me sitten kerrottiin myös, että miksi. Perillä keitettiin kahvit. En osaa tehdä oikein […]

Eilinen oli vuoden viides kyyneleetön päivä. Sitä edelsi kylläkin tuplamäärä itkuja viikonloppuna, mutta näin kai se menee jatkossakin, aaltoillen. Lapsuus taitaa olla nyt lopullisesti loppu, kirkkaat muovihelmet on ripustettu naulaan. Sellainen hullu ajatus putkahti viikonloppuna päähän. Sinänsä, niin sen varmaan kuuluu joskus loppuakin, varsinkin jos täyttää ylihuomenna 43 vuotta. Nyt minä en ole enää kenenkään […]

Jospa me vielä joskus pidetään kesäjuhlatkin. Saataisiin ihmiset koolle vähän iloisemmissa merkeissä. Äiti huomasi joskus 90-luvun alkupuolella, että näki sukulaisia enää hautajaisissa. Niinpä hän pisti pystyyn kesäjuhlat, joita vietettiin monta vuotta peräkkäin meidän mökillä. Tarjolle laitettiin iso kattila soppaa, leivottiin mansikkakakku. Naurua riitti. Laulettiin. Nähtiin niitäkin tätejä, setiä ja serkkuja joita ei muuten ikinä nähdä. […]

En ollut tullut edes ajatelleeksi, että Äidillä oli niin paljon koruja. Tajusin sen vasta kun siskon kanssa mentiin korulaatikon kanssa Äidin sängyn vierelle käymään niitä läpi. Mutta Äiti tosiaan piti aina jotain korua, kaulaketjua, tai rintaneulaa tai vähintäänkin korviksia. Meitä on iso lauma naisia ja hän halusi jättää jokaiselle jotain. Se oli tiistai-ilta Karinakodissa, ensimmäinen […]

My Way. Äidin biisi. Soitin lapsena toista kymmentä vuotta poikkihuilua, joka sitten jäi kun muutin pois kotoa. Pari vuotta sitten isä täytti 75. Päätin siinä synttäreiden alla, että opettelen uudelleen soittamaan edes jotain, lahjaksi noille kahdelle. Kun kyllä siinä oli heillä välillä tekemistä saada lapsi treenaamaan niitä kappaleitaan, kun esiintymään saattoi mennä treenaamattakin. Itseä harmitti, […]

Tuo Äidin kirjoma liina pitäisi näköjään pestä. Sain sen häälahjaksi melkein 14 vuotta sitten, puolet siitä ajasta se on varmaan ollut tuossa olohuoneen pöydällä. Siitä kun muutettiin tänne. Siinä on kahvitahroja, mutta toinen, virkattu liina on peittänyt ne. Se oli ollut Äidillä kauan laatikossa vähän vaiheessa, mutta teki sen sitten loppuun kun pieni tyär oli […]