Viikonloppuna päättyi takatalvi. Kävin rannassa ulkoilemassa. Merenlahti oli auki ja leijasurffaajat taas vauhdissa. Viime vuonna tähän aikaan oli vielä paksu jää ja metri lunta, pääsiäisenä käytiin Äidin ja Isän kanssa katsomassa kuinka leijalla pidetään vauhtia jäällä. Tänä vuonna täällä etelässä ainoat kunnon talviset pakkaspäivät ajoittuivat sille viikolle jonka Äiti vietti saattohoidossa. Aurinko paistoi sen muutaman […]

Olen alkanut puhua testamentin tekemisestä. Kun keräsin papereita kokoon perukirjaa varten huomasin, että Äiti ja Isä olivat alkaneet miettiä asiaa samalla tavalla, heti Papan kuoleman jälkeen. Äidin isä, Pappa, oli mullekin hyvin läheinen. Muistan hyvin sen kun hän kuoli, syöpään kuten Äitikin. Ja melkein yhtä nopeassa tahdissa. Muitakin yhtäläisyyksiä siinä oli. Molemmat pitivät selvästikin kirjaa […]

Eilinen olikin vähävetinen päivä. Lieneekö urheilu ja siitä tullut adrenaliini pitänyt kyyneleet loitolla. Ollaan käyty läpi Äidin tavaroita. Kerättiin vaatteet kirpputorille myyntiin (ovat siis siellä nyt, Ihana-kirppis, Turku, pöytä 32) kun Isä ei kestä katsella niitä. Paljon kaikenlaista siellä oli, melkein kaiken olisin voinut tuoda kotiinikin mutta kun ei meille mahdu mihinkään. Meillä oli aika […]

Äiti on läsnä kaikessa. Toissa iltana kuorin lanttuja sillä samalla tavalla jonka Äiti opetti. Muistelin miten tappelin siitä kotitalousopettajan kanssa. Olisi pitänyt käyttää tylsää kuorimaveistä. Lanttuun!?! Mikä vuosi se olikaan… kasikolme tai neljä. Pitää varoa mitä  puhuu. Eilen gastromessuilla sanoin esittelijälle, että ”niin, kyllä meillä Äiti opetti, että kaikkea pitää maistaa”. Se pisti nieleskelemään kyyneleitä. […]

On olemassa kahdenlaisia ihmisiä; niitä jotka kokemuksesta tietää miltä tämä tuntuu, ja niitä jotka eivät tiedä. Kommenttiboksiin oli joku ystävällinen lukija laittanut viestin jossa luki osanotto ja voimia. Olen samanlaisia jättänyt itsekin monen monta tutuille ja tuntemattomillekin. Vasta viime aikoina olen ymmärtänyt millainen ero siinä on kun sen sanoo joku joka kokemuksesta tietää, tai sellainen […]

Äiti antoi mulle kielen. Lauloi, luki satuja, selitti merkityksiä. Hanhiemon Iloisen lippaan osasin ulkoa. ”Mitä äiti tarkoittaa abstrakti?” Sanoista tuli väline jota rakastan. Siksi kirjoitan näitä tunteita ylös. Ja muistoja. Kun ihminen kuolee, muistot jää. Niitä vain ei enää tule lisää, kaikki entiset saadaan silti pitää. Minä haluaisin puhua tästä, enkä sittenkään halua. Sitäpaitsi ei […]

Ei ole isoja iloja ilman suuria suruja. Ääripäitä ilman toisiaan. Joku aika sitten meillä oli rakkauden juhlapäivä. Kuuntelimme Tavastialla Olavi Uusivirtaa: ”hei, on niin helppoo olla onnellinen”. Ja sitten itkin taas.   Ehkä enemmän kuin mikään muu, Äidin voimakastahtoisuus vaikutti siihen, että me ylipäätään tapasimme ja on ollut niin helppoa olla onnellinen. Ja niin olen […]

Äidin hautajaisista on nyt kuukausi. Joku kertoi minulle, että niiden jälkeen alkaa helpottaa ja totta se onkin: itku ei enää väännä sisuskaluja ympäri ja pistä polvilleen, vaan useimmiten se vaan ilmestyy itsekseen valuvina kyyneleinä jotka sotkee maiseman. Kun itkee joka päivä niin kyyneleet eivät arsytä silmiä. Ne vievät kyllä meikit mennessään kuten ennenkin ja ärsyttävät […]

31.12.2013 iltapäivällä elämä muuttui pysyvästi. Siitä saakka olen itkenyt joka päivä. Paitsi yhtenä lauantaina. Saako sellaista edes tunnustaa.