”Ei niitä jalkoja kannata vain krematoriota varten rasvailla.” Niin oli Äiti sanonut siskolle, että alkaisi hänkin hoitaa jalkojaan enemmän.

Kohta alkaa sandaalikausi taas.

Rasvasin Äidin jalat aina kun kävin sairaalassa ja saattokodissa, välillä pariinkin kertaan. Makaaminen ja kehon pettäminen keräsivät niihin nestettä. Äiti sanoi, että hieronta tuntui mukavalta, vaikka se, että turvotusta saataisiin vähennettyä olikin lähinnä toiveajattelua.

Äidillä oli oranssit varpaankynnet.

Lakat oli laitettu juuri siinä joulukuun alkupuolella kun lähtivät Kanarialle. Poikkesivat meilläkin ennen lähtöä. Kävin heittämässä heidät kentälle.

Äiti kertoi, että on edelleen vaan väsyneempi kuin normaalisti ja hengästyy helposti. Kotiinpaluun jälkeen löytyi keuhkoveritulppa. Molemmista keuhkoista.

Reissu oli kuitenkin mennyt ihan mukavasti. Olivat käyneet ostoksillakin, kaapissa on avaamattomia merkkirasvapurkkeja. Äiti oli raaskinnut ostaa silmänympäryksillekin Biothermia.

Täällä ei ole mikään muuttunut, paitsi että Äiti puuttuu. Ja ne vaatteet ja muut Äidin tavarat kaapeista.  

Ollaan taas vietetty hyvä päivä isän kanssa, sellainen ihan tavallinen. Ruokakaupassa käytiin, ostettiin mulle lenkkarit, tehtiin lenkki, laitettiin ruokaa. Isä katsoi Emmerdalea. Minä kävin treenaamassa. Sisko kävi ja syötiin. Lenkitin koiran.

Sitten pohdittiin taas  pankkiasioita. Niissä riittääkin ohjelmaa melkolailla loputtomiin. On hämmentävää alkaa syventyä sellaisiin yli 50 vuoden tauon jälkeen kuten isä on nyt tehnyt joten kertausta tarvitaan.

Ajelin tänne tiistai-iltana. Moottoritie Espoosta tänne Turkuun on muuttunut aika lyhyeksi.

Olen miettinyt, että mentäisiin käymään muistolehdossa johon Äidin tuhkat on viety. Huomenna ehtisi ennen kuin lähden taas kotia kohti.